Suomen Pankin asema
 

      Sirkka Hämäläisen varhaiseläke on pienen mediamyrskyn arvoinen.  Sain aikoinaan paljon pyyhkeitä siitä, että väitin suomalaisen eliitin olevan tavallaan jäävi puhuessaan siitä, kuinka edullista Suomen on päästä  "vaikuttamaan asioihin sisältäpäin"; kun tämä samalla merkitsi sitä, että suomalaisella eliitillä oli tiedossaan merkittäviä ja hyvätuottoisia asemia EU:n elimissä. Nyt Sirkka Hämäläisen tapaus näyttää, että juuri tästä on ollut kysymys.
   Kun tässä yhteydessä puhutaan siitä, että kyseessä ovat ansaitut, normaalit ja lailliset etuudet, niin kannattaa muistaa, että Suomen Pankki, samoin kuin joku Alko tai Veikkaus, on sellainen hyvin itsenäinen valtion omistama laitos, jossa johto on jo pitkään voinut käytännössä itse päättää omista eduistaan. Näin palkkaedut, eläkkeet ja muut etuudet ovat kasvaneet aivan kohtuuttomiksi verrattuina samassa asemassa ja verrannollisia tehtäviä hoitaviin valtion palkkarenkeihin. Suomen Pankin tarjoama mahdollisuus mennä täydelle eläkkeelle 60-vuotiaana (mitä mm. Harri Holkeri käytti hyväk seen) on aivan kohtuuton kun samalla aikaa yleisesti puhutaan eläkeiän kohtottamisen tarpeesta. Suomen Pankin johtajan tehtävät ovat myös sellaisia, että niitä jaksaa hyvin tehdä vanhempanakin.
   Varsinkin nyt, kun menemällä mukaan euroon Suomi luopui itsenäisestä rahapolitiikasta ja Suomen markasta, herää kysymys mitä oikein teemme Suomen Pankilla? Sen perustehtävä on kadonnutkokonaan; itse asiassa on ollut jo pitkään kyseenalaista mihin Suomen Pankkia oikeastaan on tarvittu kun sen vaikutusmahdollisuudet ovat jatkuvasti supistuneet. Kun tiedetään että kysymyksessä on erittäin kallis ja melko tehoton organisaatio, niin olisi luontevaa, että valtionvarainministeriön leikkausinto löytäisi kerrankin sopivan kohteen, työttömien, lapsiperheiden, yliopistojen ja koulujen ym. sijaan.
   Suomen Pankkia ei kuitenkaan olla lopettamassa vaan se päinvastoin laajentaa toimintansa, tutkimukseen, selvitystoimintaan, markkinoiden seuraamiseen. Ei ole kuitenkaan mitään järkeä siinä, että Suomen Pankista tulisi uusi taloustutkimuslaitos valtion entisten rinnalle: yhtä hyvää tutkimusta voi tehdä merkittävästi pienemmillä kustannuksilla yliopistoissa (joskin on toki jokaisen tutkijan unelma saada tehdä tutkimusta sellaisilla resursseilla mitä Suomen Pankin tutkijoilla on käytössään).
     Olisi kuitenkin jo demokratiankin kannalta tärkeää, jos Suomen Pankista ja Valtiovarainministeriöstä tulisi selvä vastaus kysymykseen, mitkä oikein voivat olla SP:n todelliset tehtävät EMU-oloissa. Varsinkin nyt, kun suuri yleisö on tajunnut, että kyseessä ei ole ainoastaan hieno, vaan myös erittäin kallis laitos, jonka johtajat saavat nauttia täysin kohtuuttomista eduista.
 
 

J.P.Roos
sosiaalipolitiikan professori
Helsingin yliopisto