Päiväkirja tiistaina,   2.2.99
 

     heräsin aamulla seitsemältä, naapurissa oli jo valot (lapset lähdössä kouluun), mutta muuten oli vielä pimeää ja muut nukkuivat. Menin alakertaan, hain lehden, panin auton lämpenemään, teen päälle, tein Arielille aamiaista ja vaimolle mehua ja luin lehteä siinä sivussa. Mitään ei jäänyt mieleen päivän uutisista, ei lehdestä eikä radiosta. Jossain (Irlannissa?) on taas joku lahjusskandaali joka heiluttaa hallitusta. Ja ehkä se oli eilisen uutisia. Kulttuurisivut olivat tavanomaisen tyhjiä ja mielenkiin nottomia (tarkistin asian jälkeenpäin ja niin todella oli). Ainoat kiinnostavat asiat olivat Jyri Puhakaisen kirje yleisönosastossa missä tämä haukkui Kari Enqvistiä vääräksi profeetaksi kun tämä väittää että arkemme perustuu kvanttifysiikkaan, joka taas ei ole missään mielessä järjellistä. Ja se, että Finnair käyttää veroparatiisihuijareita vuokratessaan omia koneitaan ... Huf vudstadsbladetissa jatkuu edelleen Hbl:n kulttuurisivuja koskeva kirjoittelu, tällä kertaa kolme puolustuspuhetta Gustaf Widenille, joka on ottanut asian äärimmäisen henkilökohtaisesti.
   Ariel heräsi iloisena ja terveenä vaikka yö oli ollut levoton (hänellä on jotain kutinaa takapuolessa) ja halusi heti leikkiä ja syödä aamiaista ja kuunnella leijonanmetsästys-levyä (Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, sitä ei voi kiertää, täytyy mennä läpi...)
   Yhdeksän aikaan lähdimme ajamaan kohti Lastenpaikkaa, mukana Arielin rattikelkka koska Sisiliskot olivat menossa mäkeen. Ariel jäi iloisesti tarhaan (hän häviää tiehensä heti riisumisen jälkeen) ja ajoin Oulunkylän asemalle mistä menin junaan. Töissä n. puoli kymmenen aikaan, vastasin pariin sähköpostiviestiin ja luin tentit jotka olivat myöhässä kun tenttikuoret olivat tulleet laitokselle useita päiviä viivästyneinä. Pari erittäin hyvää vastausta. Yksi jossa ei lainkaan ollut luettu toista kirjaa, pääsi silti läpi.
   Sitten valmistelin luentoa ja luin samalla muutaman Sanoma-open viestin jotka alkavat olla jo itseään toistavia eivätkä käsittele lainkaan Sanoma Oyta tai Hesarin kulttuuritoimitusta niin kuin alkuperäinen tarkoitus oli. Poistin ne saman tien. Toisaalta siirsin keskustelun tärkeät tekijänoikeutta koskevat kommentit omaan kansioon koska toivon kirjoittavani aiheesta lähiaikoina jonkun jutun.  Internet, tekijänoikeudet, omakustannus, erittäin kiinnostavia kysymyksiä.
   Kävimme syömässä Tommin kanssa Valtionarkistossa, keskus telunaiheet vaihtelivat autonkorjauksesta muihin melko triviaalei hin aiheisiin (kuten hiihtokelit). Ilma oli hieno ja suurkirkko hohti upeasti valkoisena kun kävelimme alas Arkiston portaita. Ainoa häiriötekijä on Suomen pankin lisärakennuksen musta käytävä  jonka arkkitehti on todella tökerösti jättänyt Suurkirkon alle pahaksi kontrastiksi. "Ei ole tarkoitus kilpailla ympäristön kanssa" olisi luultavasti selitys.
   Juoksin luennolle ja aloitin järjestämällä 50 opiskelijaani kahteen ryhmään ja ilmoittamalla heille ensimmäiset kokousajat. Harjoitusryhmien hoitamisessa on kamala riesa minulle kun pitää antaa ohjeita ryhmänvetäjille.
   Sitten puhuin reilun tunnin kvalitatiivisesta tutkimuksesta ja yritin vieroittaa opiskelijat siitä käsityksestä että kvalitatiivi sella tutkimuksella olisi joku metodologinen tausta ja että kvantitatiivinen olisi objektiivista ja kvalitatiivinen jotenkin subjektiivista. En edennyt kovin systemaattisesti, kerroin mieleeni tulevia anekdootteja ja tarinoita, eikä kukaan kysynyt mitään.
   Tein jälkeenpäin itselleni muistiinpanot siitä mitä olin sanonut, koska se poikkesi aika paljon siitä mitä olin valmistel lut.
   Luennon jälkeen lähetin kutsun elämäkertaseminaarin kokoukseen, sekä joitakin muita viestejä, maksoin pari laskua ja lähdin sitten kotiin päin, keskustan kautta. Kävin ensin Mustassa Pörssissä kyselemässä millä hinnalla saisi Nokian Zipon Keijon karonkkalah jaksi, mikä näyttää kyllä vähän huonolta, sitten kävelin Ranskan kulttuurikeskuksen kautta katsomassa Magazine Litterairen osoitteen tehdäkseni tilauksen (täytyy tsekata onko sillä internet-osoite) ja sitten vielä Stockmannin kautta jos Zippo olisi vaikka ollut tarjouksessa, mutta ei ikävä kyllä ollut. Kävelin tunnelin kautta Foorumille ja Forumista Sokokselle josta tulin maan päälle. Aikamoinen kierros, suorempaankin olisi voinut tulla. Kello oli lähes neljä kun tulin asemalle, ostin Le Monden ja juoksin 15.57 P- junaan jossa luin Le Mondea ne kymmenen minuuttia minkä matka kesti. Juna oli tavanmukaisesti lähes täynnä mutta kaikki saat toivat silti istua. Oulunkylässä hyppäsin autoon, ajoin Lastenpaik kaan, missä Ariel oli ulkona ja jotkut muut pojat laskivat hänen kelkallaan (hyvä että antoivat takaisin) ja Ariel oli erittäin iloinen nähdessään minut. Ajelimme kotiin, Ariel ja vaimo kävivät postista hakemassa Arielin lahjan (teletappi-nukke) kun laitoin ruokaa.
  Söimme kaikki kolme yhdessä, mikä on melko harvinaista ja sitten Ariel halusi kuunnella levyjä. Olimme puhuneet hiihtämään lähdöstä mutta A vaikutti aika väsyneeltä. Kun sanoin lähteväni niin hän ilmoitti silti tulevansa mukaan. Hiihdimme Ripusuontien päähän ja takaisin, vedin Arielia suurimman osan matkasta (hän pysyy loistavasti pystyssä ja panee polvet hienosti koukkuun) ja sitten hiidimme vielä talon ympäri. Arielin hiihtotaito on valtavasti kehittynyt: kun hänet saisi vielä hiihtämään pitempiä matkoja niin se olisi jotain. Nyt hän pysähtyy aina metrin päässä ja alkaa katsella jotain tai sitten kaatuu tai huolestuu autoista.
   Kun Ariel palasi sisään niin minä lähdin varsinaisesti hiih tämään. Oli reilut 10 astetta pakkasta ja aivan loistava keli. Hiihdin lähes 20 kilometriä nautiskellen, välillä melko kovaakin, valaisemattomilla laduilla joilla silloin tällöin tuli joku vastaan. Harmittelin vain koirien kävelyttäjiä, jotka haluavat kävellä samoilla reiteillä kesät talvet eivätkä ota lainkaan huomioon että heidän kävelyreittinsä onkin nyt hiihtolatu. Tämä on mennyt aivan mahdottomaksi muutaman vuoden sisällä, myös huonot lumettomat talvet opettavat ihmiset pahoille tavoille. Olen kirjoittanut asiasta liikuntavirastolle parannusesityksen jonka aion viedä huomenna.
  Palattuani Ariel oli vielä hereillä ja luin hänelle vähän Felix- sarjakuvaa. Ariel seurasi vähän aikaa ja sitte hän sanoi "nyt minä haluan sova". Hän pani pään tyynyyn, asetti Elmon toiselle ja teletapin toiselle puolelle ja nukahti silmänräpäyksessä.

  Otin lasillisen konjakkia ja teetä ja aloin järjestää kirjoja joita oli tullut seitsemän laatikollista edelliseltä vaimoltani kun hän muutti keskustasta Kauniaisiin. Siirsin kaikki Leninin kootut yläkertaan ja kaunokirjallisuuden alakertaan: vanhat hyvinvoin titeoriaa ja logiikkaa koskevat kirjat ovat vielä sijoittamatta ...
    Ja lopuksi kirjoitin tämän päiväkirjan, harmitellen ettei päivä ollut eilinen jolloin olisin voinut kehua hiihtäneeni edestakaisin töihin keskustaan, mitä lisäkseni ei kyllä tee kukaan muu, ainakaan ei Kaisaniemen puistossa ole muuta latua kuin minun tekemäni! No nythän sain tämän jutun sijoitettua päiväkirjaan kuitenkin ...
   Nukkumaan mennessä keskustelimme vaimon kanssa vielä siitä pitäisikö rakastella niin että voisi mainita sen päiväkirjassa. Vetosin kuitenkin siihen, että päiväkirjan kirjoittaminen ei olisi riittävä syy. Mutta sitten huomasimme että kello olikin jo yli keskiyön,  joten jätän ratkaisun avoimeksi...