KVALITATIIVISET TUTKIMUSMENETELMÄT II

HARJOITUSTYÖ

Anne-Mari Liljaniemi

Yleistä harjoitustyöstä

Harjoitustyön alkaessa oli tarkoituksenani käyttää aineistona
elämäkertoja mutta saadessani tietää olevan mahdollista myös oman
aineiston käyttö,  aloin muokata tekemiäni haastatteluja sellaiseen
muotoon, että niitä voisi käsitellä Atlas ti:ssä. Alussa olin tehnyt
vasta kaksi haastattelua pro gradu -tutkielmaani varten. Haastattelen
iäkkäitä yli 65-vuotiaita leskeytyneitä miehiä, jotka ovat hoitaneet
sairasta vaimoaan kotona ennen tämän kuolemaa. Talletin puhtaaksi
kirjoitetut haastattelut tekstitiedostona ANSI-muodossa .TXT-päätteisenä
ja tein niihin tarpeeksi leveät marginaalit, sillä Atlaksen näyttö on
varsin kapea. Tekstiin tulevat korjaukset tulee tehdä viimeistään tässä
vaiheessa, sillä tekstiä ei voi enää muokata kun se on tallennettu
Atlakseen. (Harjoituksissa Atlas ladattiin omalle r-asemalleni
käynnistämällä WIN32,  File ->RUN -> BROWSE ja tekstiksi:
l:\atlas\setup.exe. R:n juuressa kirjoitettiin R:\ATLAS -> OK. Tämän
jälkeen Atlas voitiin käynnistää).

Jatkoin Atlas ti:n harjoituksia valtiotieteellisen tiedekunnan
atk-aseman järjestämällä Atlas-kurssilla, jolla opin paljon uutta ja
hyviä käyttöohjeita. Kurssin harjoitukset päättyivät 4. toukokuuta 1999.
Itse kvali-kurssin harjoitustyöhon kuuluneilla harjoituskerroilla kaatui
yliopiston verkko kahdesti ja harjoitusten anti jäi laihanlaiseksi.
Atk:n järjestämällä kurssilla selvisi, että Atlas kannattaa käynnistää
aina Windows NT -ohjelmassa ja näitä koneita on atk-tiloissa
Unioninkadun atk-asemalla, jossa työtäni teen. Olen siis vasta aivan
noviisi näissä Atlas ti -asioissa mutta sitäkin innostuneempi oppimaan
sitä ja harjoittelemaan sen käyttöä gradua kirjoittaessani.

Atlas ti on todella näppärä ja työskentelyä helpottava ohjelma, joka
tosin vaatii melkoisesti aikaa ennen kuin siitä saa täyden hyödyn irti.
Ohjelma sisältää paljon hienouksia, joita ei osaa/uskalla käyttää aivan
kuten kaikessa muussakin nykytekniikassa. Esimerkiksi videokamerasssani
on kaikenlaista outoa ja turhaa, joka on vain hintaa nostamassa ja
laitetta koristamassa. Suomenkieliset Atlas-oppaat ovat kuulemma
kirjoitettu vanhoille Atlas-versioille, joten perehdyin verkossa oleviin
Atlas-ohjeisiin ja atk:n järjestämään lisämateriaaliin eri
web-osoitteissa.

Tuli myös omakohtaisesti koettua kuinka tärkeätä on hermeneuttisen
yksikön, HU:n luomisen jälkeen aina tallentaa se omalle R-asemalle
Atlas-hakemiston alle eikä levykkeelle A-asemalle. HUn voi kopioida
levykkeelle R:n kautta. Hermeneuttinen yksikkö luodaan seuraavasti:
ylimmällä rivillä sijaitseva DOCUMENTS -> ASSIGN -> PRIMARY TEXT LOADER.
Sen jälkeen ohjeiden mukainen tallennus: SAVE AS. HUn nimeksi kannattaa
valita ilmeikäs ja erottuva nimi, jolloin sen löytää helposti yksiköiden
lukumäärän lisääntyessä. Omani on yksinkertaisesti LESKEYS.
Hermeneuttisen yksikön LESKEYS muodostavat kaikki tekemäni kahdeksan
leskimiehen haastattelut; olen siis siirtänyt Atlakseen aina tekemäni
uuden haastattelun jolloin siitä on tullut primaariteksti
hermeneuttiseen yksikköön LESKEYS. Primaaritekstit olen selvyyden vuoksi
tallentanut nimillä haastattelu 1 - haastattelu 8.  Luomani
hermeneuttinen yksikkö sisältää kaikki sen primaaritekstit eli
varsinaisen aineiston.

Sekundaaritekstit ovat mm.  itse tuottamiani tekstejä, havaintoja
primaariteksteistä, jotka syntyvät analyysiprosessissa. Niitä voin
myöhemmin käyttää itse gradun kirjoittamisessa. Primaariteksteihin ei
voi liittää memoja eli muistiinpanoja itse haastatteluista, vaan ne on
syytä pitää erillään itse raakatekstistä, tekstimassasta, joka
primaariteksti ennen käsittelyä on. Sekundaariteksteiksi luokitellaan
myös koodit, tekstisegmentit, memot ja koodien väliset suhteet.
 

Atlaksen ikkunoista ja palkeista

Ylärivin toiminnosta (vasemmalta oikealle FILE, DOCUMENTS jne.) saa
klikkaamalla kaikki mahdolliset toiminnot. Niiden alapuolella
kuvaikoneista toteutetaan samoja käskyjä myös klikkaamalla. Esimerkiksi
kiikari-toiminnolla saa nopeasti avattua QUERY-toiminnon, jolla voi
tehdä koodien ja perheiden välisiä yhteyksiä ja riippuvuuksia.
Seuraavaksi on neljän horisontaalisen palkin rivistö, jonka oikean
puoleinen on memot, seuraava vasemmalle on koodit ja siitä edelleen
vasemmalle on tekstisegmentit, viimeisimpänä vasemmalla primaaritekstit
kyseisessä hermeneuttisessa yksikössä. Kunkin vasemmalla puolella on
pikkuruutu, jota klikkaamalla pääsee katsomaan kyseiset tiedostot
todella nopeasti ja vaivattomasti.
 

Koodaus

En suunnitellut etukäteen koodeja, sillä annoin haastateltavien puhua
siitä mikä heitä itseään liikutti. En siis lyönyt etukäteen lukkoon
teemoja tms ja se osoittautuikin järkeväksi valinnaksi.  Haastateltavat
ovat siis yli 65-vuotiaita leskiä, joiden vaimo oli sairastanut ennen
kuolemaansa ja mies oli hoitanut puolisoaan. Ullamaija Seppälä puhui
luennollaan 16.2.1999 koodien valinnasta jo ennen aineiston käsittelyä
tai vasta itse koodausvaiheessa. Molempia voidaan käyttää myös rinnan.

Ensimmäinen haastateltava oli todella tuottelias ja aloin koodata hänen
haastatteluaan. Maalasin  aina jonkun valitsemani tietyn tekstin osan,
tekstisegmentin ja maalasin sen hiirellä. Loin aluksi uuden koodin joko
valitsemalla vasemmasta pystysuorasta palkkirivistä "Koodaa uudella
koodilla" -toiminnon (toiminnon ohjeet tulevat aina alas oikealle) tai
avaamalla ylhäällä olevista neljästä vaakasuorasta palkista toisen
oikealta, sen vasemmalla puolella palkin edessä olevaa pientä keltaista
laatikkoa näppäämällä "Koodaa uudella koodilla" -toiminnon. Jokainen voi
itse valita mieluisimman tavan toimia. Proseduuri on myös mahdollinen
ylärivin valikoista seuraavasti: CODES -> OPEN CODING -> CREATE FREE
CODE.

Jos käyttää samaa koodia uudelleen, voi avata edelleen vasemman
pystysuoran palkkirivin toiminnon "Koodaa aiemmin käytetyllä koodilla".
Itse pidän näppärämpänä käyttää tekstin viereen siirtämääni koodilistaa,
edellä mainittua ylärivin vaakasuoran palkkirivin toinen oikealta eli
koodeja kuvaavan palkin edessä olevan pikkuneliön avaamista ja
siirtämistä alemmas tekstin viereen. Proseduuri on myös mahdollinen
ylärivin valikoista: CODES -> CODE BY LIST, joka kertoo mitä koodeja jo
on käytössä.

Muita koodaustapoja on "In vivo -koodaus", jossa rajattu tekstisegmentti
merkitään itsellään. Se on mielestäni hyvin näppärä koodattaessa
vaikkapa elämäkerrassa tai haastattelussa esiintyviä päivämääriä.
"Pikakoodaus" puolestaan tarkoittaa koodausta, jossa tekstisegmentti
merkitään edellisellä koodilla. Käyttökelpoinen koodatessa vaikkapa
saman henkilön puheita tai usein toistuvia ilmauksia tai jotakuta
mainintaa jostakusta henkilöstä tai asiasta.
 

Koodilistassa näkyy kaikki käytetyt koodit aakkosjärjestyksessä. Koodeja
saattaa olla helposti kymmeniä. Koodilista ilmoittaa kullakin koodilla
merkittyjen tekstinpätkien määrän ja kuhunkin koodiin linkitetyt eli
linkillä yhdistettyjen koodien määrän. Klikkaamalla koodisanaa ohjelma
näyttää kaikki kyseisellä koodilla merkityt tekstisegmentit, joista voi
etsiä haluamansa. Proseduuri on tällöin seuraava: CODES -> OUTPUT ->
QUOTATIONS FOR CODE: koodi, jota etsit. Nyt näkyvät kaikki kyseisellä
koodilla merkityt tekstisegmentit.
 
 

Koodit

Omasta aineistostani sain runsaan ja rikkaan ensimmäisen haastattelun
koodattuani hurjan määrän erilaisia koodeja. Tässä niistä joitakin:

arvio minä, arvio vaimo, arvio hoitosysteemi, arvio hoitajat, arvio
lääkärit.
Nämä kuvasivat aina haastattelijan puheesta arviota omasta itsestä eli
millainen kertoo itse olevansa,  arvioita vaimosta ja tämän luonteesta,
yleistä puhetta hoidosta ja sairaaloista,  hoitajien ja lääkärien
ammattikuntien arviointia.

oma sairaus, vaimon sairaus, sukulaisen sairaus, sairaus yleensä.
Nämä kuvasivat aina terveydentilaa ja oikeammin sanottuna sairastamista.
On makuasia valitseeko sanan terveys vai sairaus. Tässä tapauksessa
valitsin sanan sairaus, kun vaimot olivat kaikki sairastelleet ja siihen
kuolleet.

kuolema yleensä, vaimon kuolema, sukulaisen kuolema, kuolemanenteet,
kuolemanpelko, kuolemantoive.
Kyseessä oli itseäni eniten kiinnostanut alue terveyden ja sairastamisen
lisäksi. Kuolemakoodi ei tosiaankaan riittänyt, vaan se piti heti
osittaa ja terävöittää kuvaamaan kuolemanpuheen vivahteikkuutta. Tein
proseminaarini kuolemanrituaaleista ja yllätyin, kun tekstimassasta
nousi esille niin paljon erilaista puhetta kuolemasta.
 
 
 

Koodiperheet

Koodeja kuten myös primaaritekstejä voidaan luoda koodiperheiksi.
Koodiperheet ovat tavallaan koodien ryhmittelyä ja jakoa vaikkapa
erilaisiin kategorioihin. Primaaritekstit voidaan helposti jakaa
vaikkapa miesten ja naisten elämäkerroiksi tai tietyn ikäisten
haastatteluiksi. Koodiperheet ovat koodien asettelua eri kategorioihin,
eräänlaista keräämistä karsinoihin. Oma aineistoni oli järkevää jakaa
koodiperheisiin, joista syntyi kategoriat. Esimerkiksi oli mielekästä
asettaa kaikki kuolemaa ja sairautta kuvaavat koodit omiksi
koodiperheikseen.
Proseduuri on: CODES -> EDIT FAMILIES -> OPEN FAMILY BROWSER.
Primaariteksti perheet saadaan komennoilla: DOCUMENTS -> FAMILY -> EDIT
FAMILIES -> P-DOC-FAMILY.
Määritä perheet valitsemalla ja ohjaamalla aina nuolen suunnalla.
Perhejako: members tai non-members.
 

Koodien linkittäminen ja yhteyksien havaitseminen

Linkit voidaan luoda ylärivin valikosta NETWORKS -> OPEN NETWORK
BROWSER. Koodilista on tässä vaiheessa otettava viereen eli klikkaamalla
poikittaisista ylärivin palkeista toisen oikealta olevan palkin vasenta
pikkuruutua, jolla saa koodilistan alas.
Verkot saadaan tehtyä myös graafisesti komennolla: NETWORKS -> CREATE
NEW NETWORK VIEW, jolloin avautuu ikkuna, jossa voi luoda suhteet
graafisesti. Kannattaa pitää koodilista vieressä, sillä siitä valitaan
aina halutut koodit, joiden väliset yhteydet luodaan. Yhteyksien
luominen on vähän kuin leikkiä, jolloin piirretään viivoja koodista
toiseen. Network view:tä voi käyttää esimerkiksi ryhmän sosiaalisten
suhteiden havainnollistamiseen.
Linkit ja viittaukset saadaan esille käskyllä: FOCUSSED NETWORK ON.

Linkeistä on selkeästi kirjoittanut Ian Dey, jonka esimerkit valaisevat
kuinka koodien välisiä suhteita voi hahmottaa. Esimerkkinä Deyllä on mm.
hammaslääkärin ja potilaan roolit, joiden suhteita voi selkeyttää ja
havainnollistaa hyperlinkkien avulla. (Dey 1993, 152-155.)
 

Query tool

Query tool on mielestäni parasta mitä Atlaksesta löytyy. Tosin olen
tutustunut siihen vasta pari kuukautta ja vain itse tekemällä. Ohjeet
ovat englanniksi ja mistään en ole löytänyt selviä komentoaskelmia.
Siksi olen ne itse laittanut ylös.  Query toolissa on koodit etsittävä
itse käsin. Valitaan pari ja annetaan sille looginen nimi. Kyse on
Boolen tapaisesta hausta. Komentoja ovat mm. JA sekä TAI.

Proseduuri on: CODES -> OUTPUT -> QUOTATION RETRIEVAL -> QUERY TOOL.
Nopeammin valikon saa esille klikkaamalla ylärivin ikoneista kiikareita.

Näkyviin tulevassa viisiosaisessa ikkunassa voi valita alavasemmalla
olevasta koodilistasta haluamansa kaksi koodia, joiden välisiä yhteyksiä
on huomannut aineistossa olevan. Perheet ovat ylävasemmalla ja niidenkin
välisiä suhteita voi määritellä Query toolin avulla.

Ullamaija Seppänen selvitti koodien välisiä suhteita luennollaan
16.2.1999. Suhteita ovat:
* associated with  =   X ja Y liittyvät toisiinsa,  yhteys on
symmetrinen
* is part of       =   X on osa Y:tä,  yhteys transitiivinen
* is cause of      =   X aiheuttaa Y:n
* contradicts      =   X on Y:n vastakohta,  yhteys symmetrinen
* is a             =   X on Y
* is property of   =   X on Y:n ominaisuus, yhteys epäsymmetrinen

Oman aineistoni analyysissa olen vasta leikittelemässä  mahdollisilla
yhteyksillä eikä minulla ole vielä esittää mitään valmista koodien ja
koodiperheiden suhteista ja niiden välisistä yhteyksistä.
Query toolin avulla olen kylläkin saanut luoduksi koodeista superkoodin
avulla koodien yläkoodeja ja kategorioita, joista olen edelleen tehnyt
ylä- ja alakategorioita. Superkoodeja voi luoda useita, jota en heti
alkuun tiennytkään!

Puutteena Query toolissa pidän ehdottomasti sitä, että haettavien
koodien tekstisegmenttien on oltava täsmälleen identtiset!! En alussa
tiennyt asiasta ja vasta tutustuessani Query tooliin kuulin asiasta.
Minusta se on heikkous, sillä se edellyttää varsin laajojen
yhteneväisten tekstisegmenttien  koodaamista samalla koodilla. Tästä
seurasi itselleni paljon turhaa lisätyötä! Jouduin aloittamaan
koodauksen aivan alusta uudelleen mutta toisaalta silloin voin tarkistaa
koodaustani.
 

Seuraavassa esimerkkejä aineistosta koodaamistani tekstisegmenteistä
(ovat aivan liian lyhyitä mutta tässä vain esimerkkeinä), koodeista ja
kategorioista.
 

ELÄMÄN OHENEMINEN JA KAPEUTUMINEN     (Yläkäsite)

SAIRAUS

KUOLEMA

         KUOLEMA YLEENSÄ      "Kun ei tiedä minkä näköinen se lähtö on"
         KUOLEMAN ENTEET
        "Se kun ei syönyt mitään ja tommosta", "Kyll siinä oli semmosta, vähän niinku ennakkoo,
           jonkinlaista ajatusta, että lähtö tulee.", " Se vissiin näki ettei tästä tuu mitään"
          "Näki unen."
       KUOLEMANPELKO
        "Kai se vissiin on pelko, se"
       KUOLEMANTOIVEET
        "Minä olisin ilonen kun kuolisin", "Itsemurha" "Hän viiltää ranteet poikki tuosta"
 

SUHTAUTUMINEN VAIMON KUOLEMAAN

      SURU
      "Surullista", "Ikävä","Yksinäisyys", "Raskasta", "Tää suru on niin kova."
       PETTYMYS
       "Ne itkut on itkettävä.", "Hän oli suunnitellut." "Meidän piti", "Näin piti käydä"
       KÄRSIMYS
        "Rankkaa", "Raskasta", "Se kerta riitti", "Pirun vaikeeta"
        "Helkkarin vaikeaa ainakin pari vuotta"
       KATKERUUS
       "Katkeraa oli"
       HUOJENNUS
       "Huojentavaa"
       SOPEUTUMINEN
       "Olen sopeutunut"
 

ELINTILA

       LIIKKUMINEN
       "Kantaminen on pirua" "Portaat, ne on pahat" "Kävely on huonoa" "Bussi ei kulje"
 

SOSIAALISET SUHTEET

       YSTÄVÄT
       "Se on lapsuudenystävä"
       NAAPURIT
       "En tunne niitä kaikkia"  "Olavi"  "Tässä on paljon leskiä" "Onhan tässä kaikenmoista
         eläkeläisseuraa"
       OMAISET
       "Poikaa ei paljon nää." "Lapset", "Veli", "Vaimon sisko" " Tyttären tytär" jne
       NAISET
        "Me aina kyläillään"
 

ELÄMÄN NAUTINNOT

VANHUUS

   "Eihän se äijä siitä parane vaikka se on 78-vuotias, niin se on se."
 
 

Lopuksi

Haastattelemani leskimiehet ovat kaikki kokeneet rankkana vaimon
hoitamisen kotona. Helsingin sanomien mielipidesivulla kirjoitti eräs
77-vuotias kaksi syöpäleikkausta läpikäynyt mies siitä, kuinka tämän
sairas vaimo aiotaan kotiuttaa kesäksi. Mies valittaa omaa heikkoa
fyysistä kuntoaan ja sitä miten hoitohenkilökunta on häneen ja vaimon
hoitoon suhtautunut. (Helsingin Sanomat 10.5.1999.) Hoitotyön
ammattilaiset saattavat olla törmäyskurssilla asiakkaiden kanssa
pelkästään siksi, ettei ole yhteistä kieltä. Kuten David Silverman
toteaakin, että vaikka tutkija (yhteiskuntatieteilijä) ei voikaan kertoa
käytännön ammattilaisille kuinka heidän tulisi käyttäytyä, tietoisuus
tarkoitetusta ja tarkoittamattomasta käyttäytymisestä voi olla perustana
hedelmälliselle dialogille. (Silverman 1993, 194.) Samanlaisia ajatuksia
nousee keskusteltuaan haastateltavien kanssa: he ovat usein jääneet
aivan yksin sairaan vaimon kanssa eivätkä ole osanneet pyytää tarpeeksi
apua, tukea, neuvoja ja kannustusta hoitohenkilökunnalta. Epävarmuus,
syyllisyys, tuska, kauna ja katkeruus voivat jäädä täysin iäkkään miehen
itse kannettavaksi taakaksi.

Kritiikki on aivan identtistä oman aineiston repliikkien kanssa:
omaisilta vaaditaan sietokykyjen äärirajoille menevää huolenpitoa ja
hoivaa, johon omat resurssit eivät aina riitä vaikka kuinka sitä
haluaisikin. Pelkkä puolisoa kohtaan tuntema rakkaus ei välttämättä
riitä ympärivuorokautiseen hoivatyöhön! Eräs mies kertoi kuinka hän oli
joutunut aina kaivamaan sormin ulosteet syöpää sairastavan vaimonsa
peräsuolesta. Se vaatii mielestäni todellisen ja antaumuksellisen
paneutumisen elämänkumppanin hoivaamiseen, johon kaikki eivät pysty.

Tutkielman alussa en edes harkinnut tekeväni teemahaastattelua, sillä
minulle oli hieman epäselvää mitä kysyä. Ensimmäistä haastattelua
tehdessäni arkailin parikymmentä minuuttia ennen kuin uskalsin kysyä
haastateltavalta kuolemasta. Turhaan jännitin, sillä haastateltava piti
kysymystäni täysin luonnollisena; hän toki tiesi minun olevan asialla
juuri leskeytymisen takia.  Olen sairaanhoitajan työssä joutunut
tarkkailemaan omia tunteitani ja uskon aiemmasta työkokemuksesta olleen
hyötyä haastattelutilanteissa.

Jaber F. Gubrium ja James A. Holstein ovatkin kirjoittaneet ns.
emotionalisteista, jotka hahmottavat tutkijan omia tunteita siten, että
myös tunteet, joita tutkijassa herää luovat empiiristä materiaalia siinä
missä empiirinen aineisto itsessään.  Emotionalistit "kutovat" omat
tunteensa omiin analyyseihinsa. (Gubrium & Holstein 1997, 61.) Samasta
asiasta puhui Annika Lillrank luennollaan 30.3.1999 puhuessaan
epävarmuuden tunnustamisesta, heittäytymisestä tuntemattomaan ja
myönteisestä tuulesta tehdessään väitöskirjaansa "Living One Day at a
Time" syöpälasten perheistä. Tutkija oli ollut emotionaalisesti mukana
perheiden elämän kokemuksissa. ( Annika Lillrank 30.3.1999)

Laadulliselle tutkimukselle on olennaista tehdä kysymyksiä kuten mitä on
tapahtumassa, mitä ihmiset ovat tekemässä ja mitä se heille merkitsee.
Tutkimuksen tavoitteena on kuvata todellisuutta sille luonnollisilla
termeillä. (Gubrium & Holstein 1997, 14.)

Olen tyytyväinen, että annoin haastateltavien puhua heille itselleen
tärkeistä asioista enkä käyttänyt etukäteen strukturoitua
teemahaastattelukaaviota, sillä yllättävää kyllä, keskeiseksi asiaksi
sairauden ja kuoleman lisäksi nousi miesten puheissa seksi ja erotiikka!
Olen siis tutkimassa jotakin mihin en ole varautunut etukäteen.

Ikääntyneen väestön seksielämää on tutkittu todella vähän ja vielä
vähemmän vanhojen miesleskien. Onneksi asiaan on jo perehtynyt ennen
kuolemaansa Jan-Erik Ruth (1994) artikkelissaan: Ikääntyneet miehet
muistelevat sukupuolielämäänsä. Siinä hän toteaakin erään
haastatteluaineiston perusteella, että iäkkäät miehet hoitavat pitkiäkin
aikoja sairasta vaimoaan ja että se todennäköisesti tapahtuu vähenevän,
"hiipuvan" sukupuolielämän kustannuksella. Osa miehistä oli ilmoittanut,
että tärkein syy sukupuolielämän päättymiseen oli vaimon sairaus tai
kuolema. Ruthin aineiston miehet olivat kertoneet seksuaalisuuden
vähenevän iän myötä varsinkin 70 ikävuoden jälkeen. Toisaalta
haastatellut miehet vahvistivat olettamuksen, että nuoruudessa ilmenevä
voimakas seksuaalinen aktivitetti säilyy myös vanhoilla päivillä. (Ruth
1994, 99-101, 104.)

Osmo Kontula ja Elina Haavio-Mannila päättelevät suomalaisten
ikääntyvien ihmisten sukupuolisen aktiviteetin lisääntyvän. He
olettavat, että suuret ikäluokat tulevat tulevaisuudessa varmasti
puolustamaan seksuaalisia oikeuksiaan myös ikääntyessään. (Kontula &
Haavio-Mannila 1993, 470.) Myös Jan-Erik Ruth toteaa, että intohimoinen
parisuhde voi vahvistua iän karttuessa. Se on osoitus uusista
mahdollisuuksista myös vanhuudessa kunhan vain olosuhteet
sukupuolielämään ovat otolliset. (Ruth 1994, 105.)

Suvi Ronkainen arvelee, että ikääntyneiden sukupuolielämän tutkimuksessa
on runsaasti aukkopaikkoja jo pelkästään perustiedoissa. Miehen
seksuaalisuudesta tuotetusta tutkimustiedosta puuttuu lähes täysin
elämyksellinen tai kokemuksellinen aines. Ronkainen olettaa myös, että
kun ikääntyneiden ja samalla seksuaalisesti aktiivisten ikääntyneiden
määrä kasvaa, lisääntyy myös tiedon tarve edelleen. (Ronkainen 1994, 196
- 197.)

Tästä on varmaan hyvä jatkaa gradun tekemistä. Aineistoni on mielestäni
hyvä ja riippuu täysin omasta osaamisestani kuinka osuvan analyysin ja
loppupäätelmän saan aikaiseksi aineistosta.
 
 

Lähteitä:

Painetut lähteet

Dey, Ian (1993) Qualitative Data Analysis. A User-Friendly Guide for
Social Scientists. London, New York: Routledge.

Gubrium, Jaber, F. and Holstein, James, A. (1997) The new Language of
Qualitative Method. New York, Oxford: Oxford University Press.

Kontula, Osmo ja Haavio-Mannila, Elina (toim.)  (1993)  Suomalainen
seksi. Tietoa suomalaisten sukupuolielämän muutoksesta. Helsinki: WSOY.

Ronkainen, Suvi (1994) Ikä ja seksi. Teoksessa Ronkainen, Suvi,
Pohjolainen, Pertti ja Ruth, Jan-Erik. Erotiikka ja elämänkulku.
Helsinki: WSOY, 184 - 200.

Ronkainen, Suvi, Pohjolainen, Pertti ja Ruth, Jan-Erik (1994) Erotiikka
ja elämänkulku. Helsinki: WSOY.

Ruth, Jan-Erik (1994) Ikääntyneet miehet muistelevat sukupuolielämäänsä.
Teoksessa Ronkainen, Suvi, Pohjolainen, Pertti ja Ruth, Jan-Erik.
Erotiikka ja elämänkulku. Helsinki:           WSOY, 88 - 106.

Silverman, David (1993) Interpreting Qualitative Data. London, Thousand
Oaks, New Delhi: SAGE Publications.
 

Painamattomat lähteet

Atlas ti -ohjelman kotisivut:           http://www.atlasti.de

  http://www.atlasti.de/atlasneu.html

Atk-aseman Atlas ti -kurssin kotisivut:

http://www.valt.helsinki.fi/atk/atlas/ATLASTU.HTM

http://www.valt.helsinki.fi/atk/atlas.99.htm

Kvalitatiivisen tutkimuksen kotisivut:

http://www.soc.surrey.ac.uk/caqdas/

Semi Purhosen kokoamat ohjeet 14.3.1999 kurssia varten

Helsingin Sanomat 10.5.1999

Kurssiin kuuluvat luennot 26.1.1999 - 27.4.1999 yhteensä 13 luentoa.