Sisällysluettelo:
Johdanto
1 Tutkimusongelman muotoutumisen
pitkä tie
1.1 Valintoja
1.11 Lisää valintoja
1.2 Matka kohti tutkimusongelmaa
1.21 Reunahuomautus: tutkimusongelman valinnan taustatekijöistä
2 Sosiaalisen pääoman merkityksestä sisäiseen elämänhallintaan:
viisi casea
2.1 Peruskäsitteet
2.21 "Tumma" mies, syntynyt 1948
2.22 Mies, syntynyt 1950
2.23 Erkki, metsäteknikko, syntynyt 1956
2.24 Nainen, syntynyt 1943
2.25 Toimihenkilönainen, syntynyt 1963
2.3 Loppukommentti case-elämäkerroista
3 Analyysintynkää
4 Vielä vähän reflektiota
Lähteet
Johdanto
Tämä harjoitustyö oli poikkeuksellinen sikäli, että hyvin suuri osa ajasta meni tutkimusongelman kypsyttelyyn. Niinpä halusin aloittaa tämän raportin melko laajalla rekonstruktiolla siitä, miten päädyin valitsemaani tutkimusongelmaan.
Harjoitustyön toisessa luvussa tulkitsen viittä case-elämäkertaa
tutkimusongelmani näkökulmasta. Kolmas luku on analyysintynkänen
-analyysinhän ei tässä harjoituksessa pitänyt olla
keskeisin asia. Neljäs luku päättää harjoitustyön
toisella, lyhyemmällä, reflektiivisellä osiolla.
1. Tutkimusongelman muotoutumisen pitkä tie
Olin iloinen kuullessani harjoitustyön aineiston olevan elämäkertoja. Luin Suomalaisen elämän jo lukioaikana ja siitä lähtien elämäkerrat ovat kiehtoneet. Tutustuessani aineistoon ensimmäisen kerran petyin ja hämmennyin. Miksi aineistomme on näin heterogeeninen?
Vieläkään en tiedä, miksi meille annettiin näin heterogeeninen aineisto. Tätä kirjoittaessani en kuitenkaan voi enää olla yksiselitteisen pettynyt sillä heterogeeninen aineisto on pakottanut ajattelemaan. Oli pakko alkaa miettiä, miten tätä aineistoa voisi jotenkin järkevästi pähkäillä.
Harjoitustehtävän suorittaminen tällä aineistolla
ei varmastikaan olisi ollut sinällään kovin ongelmallista.
Tässä tehtävässähän ei ole keskeistä
tieteellinen analyysi vaan aineiston metodologisesti jotenkin pätevä
pyörittely. En kuitenkaan halunnut lähteä aineiston pyörittelyyn
siitä lähtökohdasta, että tulokseksi olisi saatavissa
vain leikkianalyysi tyyliin "jos nyt olisi kyseessä yhtenäinen
aineisto, niin noiden pyörittelyjen jälkeen voisin ehkä
sanoa näin". Lähdin siitä, että näinkin heterogeeniseen
aineistoon on löydyttävä tutkimustapa, joka mahdollistaa
jonkin muun, kuin vain leikkianalyysin tapailun.
1.1 Valintoja
Meille ilmoitettiin, että harjoitustyö olisi hyvä tehdä
pareittain. Ajatus tuntui heti vastenmieliseltä, halusin tehdä
harjoituksen yksin. Stimulusta seurasi spontaani tunne, mutta sitä
täytyi jotenkin reflektoida. Oliko minussa jotain vikaa, kun seura
ei kelvannut?
Ehkä yksi syy yksilöharjoituksen preferointiin oli se, että
ajattelin panostaa tähän harjoitukseen ehkä keskivertoa
enemmän. Kuten sanoin, elämäkerrat ovat kiehtoneet jo kauan
ja voisin hyvinkin kuvitella tekevänä gradun, jossa elämäkerrat
ovat aineistona. Ehkä pelkäsin, että parini ei suhtautuisi
harjoitukseen yhtä innokkaasti kuin minä ja siitä seuraisi
ristiriitoja.
Toinen mahdollinen syy haluuni tehdä harjoitus yksin oli tunne siitä, että parin kanssa päätyisimme johonkin helppoon ratkaisuun, jota voisi lisäksi olla vaikea muuttaa myöhemmin. Jos molemmat olisimme vähän ymmällämme tästä harjoituksesta, niin saattaisimme karata epävarmuutta johonkin nopeasti keksittävään tutkimusasetelmaan: esimerkiksi tutkimaan, miten tyypit kirjoittavat suhteistaan vanhempiinsa.
Tunsin myös epämääräistä hämmennystä siitä, miten tällaisen harjoituksen voisi järkevästi jakaa kahtia. Kyseinen harjoitus on mielestäni ehkä jotenkin luonnollisempi yksilötyönä.
Ehkä halusin myös kokeilla pienessä mittakaavassa, miltä tuntuu elää tutkijan yksinäisessä epävarmuudessa. Pidän tutkijan uraa yhtenä mahdollisena vaihtoehtona ja halusin kokeilla, miltä tuntuu kamppailla yksin tällaisen hankalaksi koetun aineiston kanssa.
Lopuksi on mainittava valinnastani seuraavat ongelmat. Parityössä
olisi voinut jakaa saman ongelman jonkun toisen kanssa ja siitä olisi
voinut seurata ajattelua avartavia keskusteluja. Toinen ongelma on lisätyö,
joka kurssin vetäjälle aiheutuu siitä, että jotkut
tekevät harjoitustyönsä yksin.
1.11 Lisää valintoja
Toisen harjoitusta koskevan keskeisen valinnan tein viimeisellä harjoitusryhmän tunnilla. Päätin unohtaa Atlas TI:n, ottaa printit elämäkerroista ja mennä kotiin lukemaan. Jo aiemmin minua oli alkanut ärsyttämään, että harjoitusryhmissä pääpaino oli tietokoneohjelman opettelussa eikä harjoitustyön sisällöllisissä asioissa. Istuin kuitenkin kiltisti tunneilla toivoen, että jossain vaiheessa tietokoneen käytön opetus muuttuisi harjoitustyön sisällölliseksi opastukseksi. Toiveeni toteutui vain hyvin vaillinaisesti.
Toinen harjoituksissa kummastuttanut piirre oli, että meille tarjottiin
selkeää harjoitustyön tekemisen rakennetta. Aivan ensimmäisellä
luentokerralla Roos oli korostanut kvalimetodologian ohjesääntö
numero yhden olevan, että sääntöjä ei ole. Harjoituksissa
kuitenkin buffattiin elämäkertojen koodipohjaista analyysiä
ikäänkuin ainoana vaihtoehtona. Tämä korostus saattoi
johtua siitä, että koodipohjaisessa pähkäilyssähän
Atlas TI parhaiten on avuksi, mutta silti mietin, eikö näitä
elämäkertoja voisi pähkäillä myös kokonaisuuksina,
eikä kokonaisuudesta irroitettujen otteiden pohjalta? (Edelläolevan
kirjoittamista seuraavana päivänä Anna Rotkirch kertoi luennolla
omasta tutkimuksestaan, jossa pietarilaisten seksielämäkerrrat
olivat osa-aineistona. Anna sanoi, että hänen tutkimuksessaan
yksi kokonainen elämäkerta oli osoittautunut pienimmäksi
toimivaksi yksiköksi. Tästä sain vahvistusta aikaisemmalle
päätökselleni olla hajottamatta elämäkertoja koodatuiksi
osiksi analyysiä varten ja saatoin vähän rauhallisemmin
mielin jatkaa kokonaisten elämäkertojen pähkäilyä.)
1.2 Matka kohti tutkimusongelmaa
Kuten mainitsin, aineiston heterogeenisyys yllätti ja jopa petyin asian johdosta. Päätin etsiä tutkimusongelmaani siitä osasta elämäkertoja, jotka muodostivat yhtenäisen kokonaisuuden. Siispä aloitin virolaisten seksielämäkerroista. Myönnän, että päätöksen takana saattoi olla muitakin motiiveja, mutta uskon mainitsemani syyn olleen ainakin yksi niistä.
Virolaisten elämäkertojen lukeminen ei herättänyt mielenkiintoista tutkimusongelmaa. Luennoilla Roos oli tällä välin puhunut, että jos elämäkerran kirjoittajan elinympäristö on tutkijalle vieras, on tutkija helposti vaikeuksissa tulkinnan ja analyysin kanssa: hän on aika paljon kirjoittajan armoilla.
Roos lisäsi vielä, että aloittelevan tutkijan olisi ehkä hyvä pitäytyä elämäkerroissa, joiden miljöö on tutkijalle tuttu. Tämän perusteella siirryin virolaisista suomalaisiin elämäkertoihin.
Aineiston suomalaiset elämäkerrat vaikuttivat heti paljon mielenkiintoisimmilta. Seksi ei toki voi olla nuorta miestä kiinnostamatta mutta elämän moninaisuus voitti näköjään sen. "Tumman" elämäkerta hätkähdytti, tyyppi eli elämäänsä hyvin irti muista ihmisistä. Mieliin muistui ystävän lausuma Helsingin kauppakorkeakoulusta: "se on pelottava ajatus, että täällä voi opiskella vuosia ilman, että oikeasti oppii tuntemaan ketään". Näköjään sama pätee koko elämänkin mittakaavassa.
Tumman elämäkerta alkoi selvästi suunnata pähkäilyjäni. Ensin ajattelin pohtia suomalaisia elämäkertoja jostain pelinäkökulmasta, eli elämä ikäänkuin sarja valintoja, elämä peli, jossa "Tumma" oli selkeästi pelannut itsensä aika pussiin.
Luin Tumman elämäkerran uudestaan ja huomioni kiinnittyi toisaalta tyypin sosiaaliseen syrjäytymiseen jo lapsuudesta lähtien ja toisaalta onnellisuuden puuttumiseen -joka näytti johtuvan hyvin pitkälti juuri sosiaalisesta syrjäytymisestä.
Aloin miettiä, että ottaisin tutkimusongelmakseni sen, miten näiden viiden casen perusteella Bourdieulainen sosiaalinen pääoma vaikuttaa yksilön elämässä pärjäämiseen. Hypoteesini oli, että yksilön sosiaalinen verkosto vaikuttaa paljon ihmisen eteen avautuviin mahdollisuuksiin. Tutkimusongelma-idea oli siis sosiaalisen pääoman vaikutus yksilön menestykseen.
Aineistomme suomalaisissa elämäkerroissa ihmiset eivät
kuitenkaan pohtineet niinkään objektiivista elämässä
menestymistään vaan subjektiivista elämän kokemistaan.
Niinpä tätä kirjoittaessani harjoitustyön tutkimusongelmaksi
on muotoutunut pähkäillä, miten näiden viiden ihmisen
sosiaalinen pääoma näyttää vaikuttavan tyyppien
subjektiiviseen elämän kokemiseen. Tarkemmin sanoen pähkäilen,
miten yksilön sosiaalinen pääoma vaikuttaa yksilön
sisäiseen elämänhallintaan (näistä käsitteistä
lisää myöhemmin).
1.21 Reunahuomautus: tutkimusongelman valinnan taustatekijöistä
Tutkimusongelman valinnassa aineiston lukeminen oli varmastikin vain yksi ajatteluun vaikuttava stimulus. Esimerkiksi tutkimusongelman muotoutumisen viimeinen vaihe saattaa ainakin osittain johtua omasta arvomaailmastani, jossa ainakin tällä hetkellä kovien arvojen mukainen menestyminen on hyvin vähämerkityksinen elämänilon tai onnellisuuden rinnalla.
Sosiaalisten suhteiden merkitys taas tuli esille lukiessani Kortteisen ja Tuomikosken kirjaa Työtön, jossa tutkijat tulivat siihen tulokseen, että "työttömien selviytyminen työ- ja toimintakykyisinä perustuu ratkaisevalla tavalla sosiaaliseen kannatteluun. Sitä on kahdenlaista, yhteisöllistä ja yhteiskunnallista...Jos jompikumpi näistä sosiaalisen kannattelun muodoista pysyvällä tavalla pettää, tulos ennen pitkää ilmenee erilaisena inhimillisenä pahoinvointina" (Kortteinen&Tuomikoski, 1998, 168-169).
Sosiaalisten suhteiden merkitys korostui myös "Sosiaalinen pääoma" seminaarissa, jonka sosiaalipoliittinen yhdistys järjesti 15.4.1999. Sosiaalisella pääomalla ei Bourdieun tavoin tarkoitettu seminaarissa niinkään yksilön kuin yhteisön tai jopa yhteiskunnan voimavaraa, mutta joka tapauksessa sosiaalisten suhteiden merkitys iskostui varmasti seminaarin myötä entistä vahvemmin mieliin.
Ennen kuin siirryn harjoitustyöni toiseen lukuun haluan korostaa,
että olen rekonstruoinut tutkimusongelman muotoutumisen jälkikäteen.
Olisi ehkä ollut mielenkiintoista ja hyödyllistäkin pitää
päiväkirjaa tätä harjoitustyötä koskevista
pähkäilyistä, mutta kun niin en ole tehnyt, on tyydyttävä
tähän rekonstruktioon. Uskon, että todellinen tie kohti
valitsemaani tutkimusongelmaa ei täysin vastaa tätä jälkikäteen
tehtyä rekonstruktiota, mutta tuskin rekonstruktio täysin vääräkään
on. (Luennoilla kerrottiin, että Bourdieun mukaan ihmiset tekevät
elämäkerroistaan liian johdonmukaisia. Tämä saattaa
hyvin olla yksi tämän tutkimusongelman hahmottumisen rekonstruktion
vääristymä.)
2. Sosiaalisen pääoman merkityksestä sisäiseen elämänhallintaan: viisi casea
Luvun rakenne menee siten, että tämän alkutekstin jälkeen määrittelen harjoitustyöni peruskäsitteet, sosiaalisen pääoman ja sisäisen elämänhallinnan.
Sen jälkeen käsittelen viittä case-elämäkertaa peräkkäin siten, että ensin lainaan joitain kohtia esiteltävästä elämäkerrasta, jotka mielestäni kuvaavat jotain oleellista kyseisestä elämäkerrasta tämän harjoituksen tutkimusongelman kannalta. Elämäkerran käsittelyn toisessa vaiheessa johdannonomaisesti kuvaan elämäkertaa kappaleen verran yleisellä tasolla. Tämä kappale on tosiaankin vain johdanto, eikä pyri kuvaamaan elämäkertaa mitenkään kattavasti saati yksityiskohtaisesti. Case-elämäkerran käsittelyn kolmannessa vaiheessa pohdin 1-3 kappaleen verran, miten omaelämäkerran kirjoittajan sosiaalinen pääoma on tulkintani ja analyysini mukaan vaikuttanut tyypin sisäiseen elämänhallintaan.
Käyttämäni tutkimusmenetelmä on niin epäformaali,
että pelottaa. En pidä välttämättä kovinkaan
fiksuna, että täysin kokematon opiskelija hylkää kaikki
formaalit analyysimenetelmät (jonka ääripäänä
voidaan mainita grounded theory ja myös koodaukseen perustuva metodi
on ainakin omaani formaalimpi). Puolustuksekseni sanon, että jos käytössämme
olisi ollut vaikkapa kymmenen elämäkerran yhtenäinen kokonaisuus,
olisi menetelmäni todennäköisesti ollut joku toinen.
Mills puhuu sosiologisesta mielikuvituksesta, ehkä tässä
olen käyttänyt sosiologista tyhmänrohkeutta. Bourdieu taas
korostaa, että tutkimusmenetelmä on aina muotoiltava aineiston
ja tutkimusongelman mukaan (Bourdieu, 1995, 52). Siihen kai olen pyrkinyt.
Viimeiset kaksi pointtia. Pidin selviönä, että käsittelen
harjoitustyössäni aineistomme kaikkia viittä suomalaista
elämäkertaa. Jos olisin valinnut tästä aineistosta
jotenkin parhaat oman tutkimusongelmani kannalta, niin...no, pelkkä
ajatus vaikutti hyvin ongelmalliselta. Toinen huomio liittyy siihen, että
en tiedä, miten tämä teksti aukeaisi alkuperäisiä
elämäkertoja lukemattomalle. Tulkinta ja analyysi ilman mahdollisuutta
nähdä alkuperäistä tekstiä voisi jättää
tyhjän tunteen lukijalle. Tämän harjoituksen lukee kuitenkin
todennäköisesti vain yksi ihminen ja todennäköisesti
hän tuntee analysoitavat elämäkerrat hyvin, joten en koe
tilannetta ongelmallisena.
2.1 Peruskäsitteet
Pähkäilen viittä case-elämäkertaa kahden peruskäsitteen varassa. Ensimmäinen on sosiaalinen pääoma, joka pohjautuu Pierre Bourdieun ajatukseen, että yksilön sosiaaliset suhteet voidaan nähdä voimavarana (Mäkelä, 1994, 256).
Harjoitustyön toinen keskeinen käsite on sisäinen elämänhallinta,
joka Roosin mukaan tarkoittaa, että "ihminen, riippumatta siitä,
mitä hänelle tapahtuu, kykenee sopeutumaan, "katsomaan asioita
parhain päin"" (Roos 1987, 66). Tässä harjoituksessa venytän
Roosin ajatusta sisäisestä elämänhallinnasta vähän
positiivisempaan suuntaan: kyse ei ole pelkästään elämäänsä
sopeutumisesta vaan myös elämänilon tai onnellisuuden kokemisesta.
Harjoituksen keskeisten käsitteiden määrittelyt:
Sosiaalinen pääoma: Yksilön sosiaaliset suhteet, sisältäen yhteisölliset ystävyys, sukulaisuus ja asuinpaikkaan sidotut suhteet sekä yhteiskunnalliset kontaktit.
Sisäinen elämänhallinta: Yksilön kyky olla tyytyväinen
elämäänsä ja jopa kokea elämäniloa.
Perushypoteesini on, että yksilön sosiaalinen pääoma
vaikuttaa oleellisesti yksilön sisäiseen elämänhallintaan.
Hypoteesia voi vielä tarkentaa Kortteisen ja Tuomikosken Työtön
kirjan jaon mukaisesti siten, että sisäisessä elämänhallinnassa
nimenomaan yhteisölliset suhteet ovat erityisen tärkeitä.
Ja nyt viimein itse teksteihin.
2.21 "Tumma" mies, syntynyt 1948
"Alkaa tuntua siltä, että toiveet käännöstöistä
ovat lopullisesti menneet.
En oikein ymmärrä kuinka näin on käynyt...Olisiko
vika minussa vai
olosuhteissa."
"Olen kovin pidättyväinen ja sulkeutunut, en ole oppinut
välitöntä
kanssakäymistä muiden kanssa, en osaa
vapautua. En osaa rohkeasti
lähestyä muita."
"Yleensä aina tulevaisuutta ajatellessani olen kuvitellut
ympärilleni
ihmisiä, omaa perhettä. Tähän mennessä
en ole kuitenkaan päässyt
kenenkään naisihmisen kanssa edes vakavasti
puhumaan mistään
tällaisesta. Joskus tuntuu että ihmiset pakoilevat
minua. Minulla ei
ole yhtään läheistä ystävää.
Onko kohtuutonta odottaa elämäänsä
vähän inhimillistä lämpöä, sekä
sen saamista että antamista. Valuuko
elämäni aivan hiekkaan."
Vaatimattomista oloista yksinäiseksi kiertolaiseksi. Isä sekatyömies, äiti kotona, ei sisaruksia. Lapsuus turvallista ydinperheen elämää. Perhe ei juuri matkustellut, ei muutenkaan kovin aktiivisen oloinen, Tumma sai luonnosta virikkeitä. Kertoja menestyi koulussa melko hyvin, kirjoitti ylioppilaaksi kohtuullisin paperein. Kotoa ensin armeijaan, sitten kielikouluun ja sen jälkeen Lontooseen, Helsinkiin, Ylä-Savoon, Yhdysvaltoihin, Loviisaan ja Tukholmaan. Kieli- instituutti erottuu positiivisena aikana, ei kuitenkaan koskaan saavuttanut haaveilemaansa kielenkääntäjän ammattia. Ei ole juurtunut mihinkään paikkaan, on kuitenkin nyt asunut kaksi vuotta Helsingissä. Hyvin mollivoittoinen elämäkerta.
Kertoja on lapsuudesta asti kärsinyt yksinäisyydestä, sisarusten puuttuminen on varmasti vaikuttanut asiaan. Ei tunnu juuri saaneen pysyviä tai läheisiä ystäviä, naissuhteetkaan eivät ole kauaa kestäneet. Kieli-instituutti ja erityisesti siihen liittynyt työharjoittelu Lontoossa kuvataan sosiaalisesti poikkeuksellisen hyvänä aikana. Kertojan suhdetta vanhempiin ei aikuisiässä kuvata läheiseksi, vuosien myötä etääntynyt suhde isään mainitaan tämän kuolemaan liittyen.
Elämäkerran perusteella voi väittää, että sosiaalisen pääoman puute on keskeisesti vaikuttanut sisäisen elämänhallinnan häviämiseen. Yksinäisyys on menestymättömyyden ohella kertojan tyytymättömyyden perussyy. Kertomuksesta nousee myös ajatus, että sosiaalisen pääoman puute on saattanut estää kirjoittajan yritykset kielenkääntäjän uralle, hyödyllisiä kontakteja ei ole ollut käytössä. Toivoa paremmasta tulevaisuudesta antaa se, että kirjoittajan nykyisen työpaikan työtoverit on kuvattu positiivisesti: "Olen nauttinut ennen kaikkea mukavien työkavereiden seurasta". Kirjoittaja on vasta 40-vuotias ja kovin tekisi mieli toivoa, että hän yrittäisi juurtua nykyiselle asuinpaikkakunnalleen.
Elämäkerran otsikko on Tumma ja jos tämä viittaa romaanivähemmistön jäseneen, herää avoimeksi jäävä kysymys, millä tavoin tuohon negatiivisen konnotaation omaavaan vähemmistöön kuuluminen on vaikuttanut kirjoittajan elämänkulkuun.
Elämäkerran luettua mieliin tulee Buordieun näkemys,
että ihmiset ovat sosiaalisen rakenteen alaisia, mutta eivät
tietoisia tästä (Bourdieu&Wacquant, 1995, 31-35). Ehkä
Tumman elämäkerran lopun itseään syyttävä
tilitys on aiheeton, ehkä esimerkiksi sisarusten olemassaolo olisi
ratkaisevasti edesauttanut kertojan sosiaalisen pääoman kasautumista
ja tätä kautta sisäisen elämänhallinnan saavuttamista.
2.22 Mies, syntynyt 1950
"Sain joitakin työpaikkoja, mutta en viihtynyt niissä
pitkään. Kesällä
lähdimme Hätösen Raimon kanssa Tukholmaan.
Hortoilimme siellä
muutaman viikon, mutta ei sieltä työtä
löytynyt, koska oli kesäloma
-aika ja melkein kaikki paikat kiinni. Tulimme "kruununkyydillä"
Turkuun. Syyskuussa pääsin Cultorille asfalttitöihin.
Se oli hyväpalk-
kaista hommaa ja sai tehdä ylitöitä. Tili
meni kuitenkin viikonloppuna
ryypätessä ja taksilla ajellessa. Otin lopputilin
vähän ennen kuin työ
olisi muutenkin loppunut."
"Olin Farmoksella töissä noin kuukauden, mutta aurinko
paistoi niin
lämpimästi, että otin lopputilin. Eräs
armeijakaveri, Tuomo, joka oli
kotoisin Puolangalta, oli tullut myös Turkuun töihin.
Hänen kanssaan
olimme ryypiskelleet usein. Päätimme lähteä
käymään Ruotsin puolella."
Kertoja kasvoi suurperheessä, eikä seurasta ole ollut puutetta pitkään aikaan sen jälkeenkään. Yli 20 vuotta lyhytaikaisia työ- ja naissuhteita, viinaa ja kulkurin elämää. Aina tuntui seuraksi löytyvän joku, kulkurin elämä ei ollut yksinäistä. Sukkulointia Turun, kotipitäjän, erilaisten rakennustyömaiden, Ruotsin ja alkoholiparantoloiden välillä. Jonkinlainen psyykkinen sairaus on varjostanut kertojan elämää kouluajoilta lähtien ja ehkä vaikuttanut kertojan elämäntavan muotoutumiseen. Tyyppi ei tunnu katuvan elämäntapaansa. Viime aikoina kirjoittaja on ehkä osittain eläkkeen myötä rauhoittunut kotikuntaansa. Koettaa rajoittaa viinan juontia, vähän enteitä yksinäisyydestä -ensimmäistä kertaa.
Kertojan sosiaalinen pääoma pohjautuu kymmenen sisaruksen suurperheeseen. Sisarusparvesta löytyi usein seuraa, majoitusapua ja varmasti myös esimerkiksi vinkkejä työnhakuun. Elämäkerrassa vilistää myös suuri joukko muita kumppaneita mutta on vaikea sanoa, missä määrin nämä kontaktit pohjautuvat suurperheeseen. Eläkkeelle siirtymisen jälkeen kertojan kumppanuus- suhteiden määrä näyttää vähän laskeneen.
Kertojan poikkeuksellisesta elämäntavasta huolimatta elämäkertaa
voidaan lukea siten, että kertojan sisäinen elämänhallinta
nähdään jopa eheänä. Kertoja näyttää
tyytyneen osaansa ja voidaan jopa puhua elämänilosta. Kertomuksessa
on rillumarei-henkeä. On todennäköistä, että ilman
kertojan lukuisia matka-, työ-, juopottelu- yms. kumppanuuksia, tämä
elämäkerta redusoituisi samantyyppiseksi "Tumman" elämäkerran
kanssa: yksinäiseksi taisteluksi kovaa maailmaa vastaan. Kertojan
sosiaalinen pääoma on tässä poikkeuksellisessa elämäkerrassa,
rillumarei-henkeen yhdistettynä, vähintäänkin edistänyt
sisäisen elämänhallinnan saavuttamista. On kuitenkin todettava,
että analyysi sisäisestä elämänhallinnasta perustuu
kirjoittajan omaan tekstiin ja ajatukseen, että kirjoittaja on oman
tyytyväisyytensä tuomari. Voitaisiin kuitenkin kysyä, voiko
alkoholi- ja mielenterveysongelmainen ihminen saavuttaa aitoa sisäistä
elämänhallintaa, onko elämänhallinta tällöin
vain harhaa?
2.23 Erkki, Metsäteknikko, syntynyt 1956
"Vuodet ovat olleet meille suopeita....Vaikka olemmekin toisen
luokan
kansalaisia, jotka eivät omista juuri
mitään ja asumme yhä vuokralla,
olemme kuitenkin ehjä suomalainen perhe"
"Mitä nyt, kysyi Tuula...Ei tässä ihmeempiä.
Saha vaan levis ja auton
nokka on romuna, kun vedin hirven kanssa yhteen...Tuula
kietoi kä-
tensä vyötäisilleni -kyllä tästä
selvitään. Ollaan ennekin selvitty.
-Halvemmaks olis tullu, jos olisin jääny aamulla
peiton alle ja sylek-
siny kattoon koko rahan edestä. Saatanan pappamalli
täytyy taas ottaa
esiin ja kyläläiset saa ihmetellä,
joko se ehti korttinsa ryyppäämään.
-Tu kulta sisälle. Kato vauvaa kun se on niin söötin
näkönen tossa kel-
taisessa nutussa. Seki on oottanu isiä
kotiin...-Voi pikkuista. Äitis on
oikeassa. Meillä on tosi söötti
vauva. Mitä autoista. Kyllä maailmaan
romua mahtuu, muttei montaa näin isosilmäistä
likkaa."
Elämäkerta kuvaa perhe-elämän onnea, mutta miehen kertomana se on poikkeuksellisen mielenkiintoinen. Kertoja meni nuorena naimisiin ja perheenä on taisteltu kovaa maailmaa vastaan. Avioliitosta kerrotaan positiivisesti taloudellisesta niukkuudesta, muutoista ja kolmesta lapsesta huolimatta. Elämäkerrassa on easy-going asenne koko ajan, kertoja uskaltaa nauraa itselleen. Elämäkerta on positiivisuudessaan ilmeinen poikkeus: Roosin kuvaama suomalaisen miehen elämäkerran mollivoittoisuus on tästä tarinasta kaukana (Roos, 1994, 12-27).
Kertomus kuvaa onnellisuutta ja onni liitetään ensisijaisesti
perheeseen. Sisäinen elämänhallinta näyttäytyy
ehjänä, vaikea tulkita onnellisuusmuuriksi. Sosiaalista pääomaa
ovat erityisesti kertojaa tukevana ja fiksuna esitetty vaimo, lapset ja
ja ehkäpä myös kerran vuodessa kokoontuva kaveripiiri. Tähän
päälle ok työ ja poikkeuksellisen positiivinen elämänasenne
niin onnen tarina on valmis. Kertojan sisäinen elämänhallinta
on ehjä ja sitä tukee erityisesti perhe: sosiaalinen pääoma
on siis sisäisen elämänhallinnan perusta.
2.24 Nainen, syntynyt 1943
"Viimeistä edellinen näytös elämässäni:
avioliitto ja perhe-elämä,
alkoi siis tuolloin, koska pahaksi onneksi olin niin yksinäinen".
"Kihlausaikana kävimme usein vanhempien luona Nn lähellä
olevassa omakotitalossa. Sen viisauden tajusin vasta vuosia
myöhemmin, miksi on tärkeätä tutustua puolisonsa
vanhempiin:
hänestähän tulee itse samanlainen".
"Lasse on aina ollut tyhjällä kerskailija. Kyllä
se heti huomataan,
että vain puheet ja eleet ovat suureellisia. Minusta oikean
aidosti
hienon ihmisen tuntee siitä vaivattomasta hyvästä
käytöksestä, joka
niin sanotusti imetään äidinmaidossa".
"Muistan ajatelleeni usein, että heti kun pääsen
tästä puuhasta irti, voin
hakea eroa, mutta en sitä ennen. Aika ilkeätä,
mutta me olimme
jatkuvasti ilkeitä toisillemme".
Ehjästä yrittäjäperheestä ponnistaneen keski-ikäisen naisen katkera tilitys. Lapsuus onnelliseksi koettu, murrosiässä erakoitumista. Laudaturin ylioppilas aloitti opinnot Turun yliopistossa haaveillen kansainvälisestä tutkijaurasta. Yksinäisyys altisti kuitenkin yllättävään kihlautumiseen ja myöhemmin solmittuun avioliittoon, jonka kirjoittaja kokee elämänsä virheeksi. Haave tutkijaurasta vaihtui lastenhoitoon ja kovan ponnistelun kautta virkanaisen uraan. Kirjoittaja näkee aviomiehensä ja tämän suvun alempiluokkaisena, sivistymättömämpänä. Mies nähdään myös laiskana, itsekkäänä ja jopa psyykkisesti häiriintyneenä. Elämäkerran kirjoittaminen on selvästi osa eroprosessia, jota kirjoittaja kävi parhaillaan läpi.
Kirjoittajan lapsuus oli virikkeellinen ja liitettynä kirjoittajan kyvykkyyteen ja innokkuuteen hän oli jo kaksikymppisenä pääsemässä kiinni alansa tiedepiireihin. Naimisiinmeno, lapset ja muutot Poriin ja myöhemmin Helsinkiin muuttivat kuitenkin kaiken. Kirjoittajasta tuli ensin sosiaalisesti melko eristynyt kotiäiti, jonka keskeisin sosiaalinen sidos oli ainakin jälkeenpäin epätyydyttäväksi koettu suhde aviomieheen. Kirjoittajalla oli kuitenkin sinnikkyyttä hankkiutua työelämään lapsenhoidon, taloudellisen ahdingon ja miehen tuen puutteesta huolimatta: tällöin kirjoittaja sai palasen omaa sosiaalista pääomaa. Kirjoittaja kokee, että aviomies on sekä pilannut hänen työuransa, että elämän yleensäkin. Kirjoittajan tekstistä voidaan päätellä kirjoittajan uskovan, että hän olisi pärjännyt elämässä paremmin ilman miestänsä. Aviosuhde on dominoinut kirjoittajan sosiaalista pääomaa ja koska aviosuhde on ollut kirjoittajalle epätyydyttävä, sosiaalinen pääoma on lähinnä heikentänyt kirjoittajan sisäistä elämänhallintaa.
Loppuun on vielä syytä toistaa, että elämäkerta
on kirjoitettu keskellä eroprosessia: se on saattanut vahvistaa tekstin
katkeraa sävyä.
2.25 Toimihenkilönainen, syntynyt 1963
"Elämä on urautunut jollakin lailla. Tunnen itseni lapseksi,
mutta
päällisin puolin olen saavuttanut suurimman osan elämästä:
työn,
kodin, aviomiehen. Tuntuu jotenkin tylsältä. Siihenkö
kaikki päät-
tyy. Minusta ei tullut mitään ihmeellistä, en
kirjoittanut menestys-
teosta, ryhdyin kirjanpitoapulaiseksi ja kulutin itseni loppuun."
"Haluaisin vaihtaa alaa. Kunpa ei olisi liian myöhäistä.
Kaikki roh-
keus puuttuu. En pysty. En pysty."
Elämäkerta on mollivoittoinen nuoren naisen itseään
vähättelevä tarina. Onnelliseksi koettua
lapsuutta seuraa elämäntuskainen murrosikä, joka ei
ole irrottanut otettaan vielä 25- vuotiaanakaan. Kirjoittaja kokee
itsensä araksi ja pelkää elämän haasteita. Elämä
on periaatteessa kunnossa, on vakituinen toimistotyö, kunnon mies
ja omistusasunto. Mutta missä on onni, missä mielenrauha?
Sosiaalisesti kirjoittaja näyttäytyy lukijalle eristäytyjänä.
Murrosikäisenä liian "erilainen nuori" tavanomaisiin rientoihin,
vietti paljon aikaa itsekseen. Vain yhdestä ystävästä
kerrotaan ja tämäkin mollissa sillä ystävä alkoi
jakaa aikaansa toisen ystävänsä kanssa. Seurusteluyrityksiä
kirjeenvaihdon avulla, lopulta myös aviomies löytyi tätä
kautta. Kirjoittaja ei ole tyytyväinen itseensä ja tämä
heijastuu myös aviosuhteeseen. Kirjoittaja kokee, että hän
on elämäntuskassaan ja yksinäisyydessään takertunut
mieheensä, joka näyttää muodostavan kirjoittajan lähes
koko sosiaalisen pääoman, muita merkittäviä ihmissuhteita
ei ainakaan mainita. Ei kovin hyvä pohja onnelliselle avioliitolle
saati onnelliselle elämälle. Roosin yleistys, että nuoremmilla
sukupolvilla ulkoinen elämänhallinta on kunnossa, mutta sisäinen
ei, sopii tähän elämäkertaan. Kirjoittajan sosiaalinen
pääoma ei suppeudestaan huolimatta kykene selkeästi selittämään
kertojan sisäisen elämänhallinnan puuttumista, tämä
case on kyseisen syy-seuraussuhteen osalta vaikeimmin tulkittava.
2.3 Loppukommentti case-elämäkerroista
Ennen siirtymistä harjoituksen kolmanteen lukuun esitän vielä
kommentin case-elämäkertojen luonteesta. Näissä
viidessä elämäkerrassa on kaikissa joku niin keskeinen teema,
että näiden elämäkertojen osalta saamamme aineisto
vaikuttaa tietoisesti valikoidulta. Elämäkertojen dominoivat
jutut ovat niin vahvoja, että elämäkerrat voi sen mukaan
otsikoida vaikkapa seuraavasti:
- Onneton ja yksinäinen kulkuri
- Sekatyömiehen rillumarei
- Onnellinen perheenisä
- Nainen, joka nai väärän miehen
- Nuoren naisen sisäinen elämänhallinta kateissa
3. Analyysintynkää
Mitä näiden viiden casen perusteella uskaltaisi sanoa sosiaalisen pääoman merkityksestä ihmisten sisäiseen elämähallintaan?
Pyöritelläänpä case-elämäkertoja vielä vahän. Lähes sosiaalisessa tyhjiössä elänyt Tumma tuli taloudellisesti kohtuullisesti toimeen mutta sisäinen elämänhallinta oli kateissa. Metsäteknikko puolestaan ei omannut paljoa taloudellista tai kulttuurillista pääomaa, mutta onnellinen perheelämä näytti lähes sinällään aikaansaavan sisäisen elämänhallinnan. 1943 Syntynyt nainen omasi aika paljon kulttuurista pääomaa ja korkea virka-asema takasi varmasti myös taloudellisen toimeentulon. Ongelmainen aviosuhde käänsi kuitenkin sosiaalisen pääoman osittain negatiiviseksivoimavaraksi ja lopputulos oli, että sisäinen elämänhallinta ei ollut ainakaan elämäkerran kirjoitushetkellä ehjä. 1950 Syntynyt mies ei omannut juuri kulttuurista tai taloudellista pääomaa: sensijaan hänellä oli poikkeuksellisen laatuista sosiaalista pääomaa, erilaisia kumppanuus-suhteita, jotka yhdessä rillumarei-asenteen kanssa aikaansaivat sisäisen elämänhallinnan. Nuori toimihenkilönainen on mielestäni vaikeimmin tulkittava. Hänellä on hieman sekä taloudellista, että sosiaalista ja kulttuurillista pääomaa. Sisäinen elämänhallinta on kuitenkin hautautunut elämäntuskan alle, johon on vaikea löytää yhtä dominoivaa syytä.
Näiden viiden casen perusteella voi esittää yleisen tason hypoteesin, että yksilön sosiaalinen pääoma vaikuttaa merkittävästi sisäisen elämänhallinnan toteutumiseen ts. harjoituksen alussa esitetty hypoteesi sai caseista vahvistusta. Valitettavasti viiden casen perusteella tästä asiasta voi todellakin esittää vain hypoteesin.
Kriittinen lukija saattaa tässä kohtaa kysyä, onko ylläoleva
hypoteesi itsestäänselvyydestä? Pohdinko itsestäänselvää
asiaa?
4. Vielä vähän reflektiota
Harjoituksen epäformaalius pelottaa vieläkin. Onko se kvalitatiivista tutkimusta, että lukee viisi elämäkertaa jostain näkökulmasta ja sitten kirjoittaa muutaman kappaleen tulkintaa kustakin casesta?
Harjoituksen pätevyydessä epäilyttää erityisesti se, että elämäkertojen lukemisen ja tulkinnan kirjoittamisen välisiä pähkäilyprosesseja ei voi tässä esittää ikäänkuin todistusaineistona päättelyn loogisuudesta tai peräti tieteellisyydestä. Kun tekstiä tarkastelee kokonaisuutena ja sen kokonaisuuden perusteella yrittää tulkita esimerkiksi kirjoittajan sosiaalista maailmaa, niin tuohon tulkintaan vaikuttavat niin monet tekstin osat ja niiden väliset yhteydet, että tulkintaa ei voi mitenkään rekonstruoida tyyliin "ensin tyyppi kertoi ton, sitten tän ja myöhemmin vielä sen: näiden perusteella pystyin päättelemään, että noin se on". Ainakaan minä en tuollaiseen rekonstruktioon kykene, en ainakaan ilman, että tämä harjoitus paisuisi romaanin mittaiseksi.
Tämän harjoituksen logiikka meni niin, että ensin luettiin elämäkertoja, sitten mietittiin, luettiin taas elämäkertoja, mietittiin lisää ja lopulta kirjoitettiin tulkintaa sekä analyysiä. Mutta onko tämä tiedettä? Onko tämä edes hyväksyttävä tapa tehdä tämä harjoitus? Pitäisikö tekstin luvun ja tulkinnan sekä analyysin kirjoittamisen välistä mustaa aukkoa kyetä jotenkin kuvaamaan niin, että se paljastuisi kritiikille? En tiedä.
Tässä harjoituksessa ongelma on sikäli mielestäni pienempi, että tekstit ovat varmasti opettajalle tuttuja ja opettaja lienee siinä määrin kokenut elämäkertojen tutkija, että harjoitustyön laatua voi toivottavasti arvioida ilman, että lukemisen ja tulkinnan sekä analyysin välistä pähkäilyprosessia on rekonstruoitu. Toinen kysymys sitten on, oliko järkevää, että tutkijana täysin kokematon opiskelija tekee harjoitustyön näin epäformaalilla tavalla.
Oikoluvun jälkeen kirjoitan vielä tämän viimeisen
kappaleen. Normaalisti työn suorituksen jälkeen on kyllä
parempi olo, nyt fiilis on hyvin epävarma. Ovatko nämä tulkinnat,
hypoteesit ja analyysit aivan sattumanvaraisia tai peräti vääriä.
Luinko elämäkertoja siten, että tiedostamatta etsin vahvistusta
hypoteesilleni? Mitä järkeä on yrittää esittää
jotain yleistä hypoteesia viiden casen perusteella? Kuitenkin, haluni
yrittää parantaa tätä työtä on jo pienempi
kuin haluni laittaa piste koko harjoitukselle.
Anssi Nurmi
anssi.nurmi@helsinki.fi
Lähteet:
Bourdieu&Wacquant: Refleksiiviseen sosiologiaan, Joensuu University Press 1995.
Kortteinen&Tuomikoski: Työtön, Tammi 1998.
Mäkelä, Johanna: Pierre Buordieu -erottautumisen teoreetikko.
Teoksessa Heiskala, Risto (Toim.): Sosiologian teorian nykysuuntauksia,
Gaudeamus 1994, 243-269.
Roos, J.P: Suomalainen elämä, SKS 1987.
Roos, J.P: Kuinka hullusti elämä on meitä heitellyt -
suomalaisen miehen elämän kurjuuden pohdiskelua. Teoksessa Roos&Peltonen
(Toim.): Miehen elämää, SKS 1994, 12-28.