Kotisivulle

Homepage

Curriculum Vitae

Research

Teaching

Exam results

Publications

Unpublished texts
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Taloustiede ja älykkyys

 Tämä on kommentti Markus Jäntin vastineeseen (Sosiologia 4.2007) kirjoittamastani Lynnin ja Vanhasen arvostelusta. Se ilmestyy vain kotisivuillani. Tarjosin sitä Sosiologia-lehteen, mutta huonosti kävi.
Tarina on seuraava: lähetin tekstin päätoimittajalle, joka ilmoitti tekstin joutuvan toimituksen sisäiseen käsittelyyn. Jonkin ajan kuluttua, kun päivitin kotisivujani, pistin tekstin myös niille, v. 2008 mahdollisten julkaisujen joukkoon (ilman mainintaa missä teksti mahdollisesti ilmestyisi). Lähetin tekstin saman tien tiedoksi Jäntille. Seuraavana päivänä sain päätoimittajalta viestin että koska olen jo "julkaissut" tekstin niin sitä ei tulla edes harkitsemaan Sosiologiassa.  Pienen keskustelun jälkeen lupauduin vetämään tekstin pois kotisivuiltani. Päätoimittaja ilmoitti että asia ratkeaisi muutaman kuukauden kuluessa. Esitin että päätöksen voisi ehkä tehdä nopeammin, ja viikonlopun aikana niin tapahtuikin, eli sain viestin jossa minulle ilmoitettiin että vastaustani ei julkaista. Ensiksikin se on pelkkää toistoa eikä sisällä mitään uutta (tämän lukijat voivat itse arvioida) ja toiseksi olin jo julkaissut sen!

Sosiologia-lehden kirjoittajien ohjeissa sanotaan : Sosiologia julkaisee aiemmin julkaisemattomia suomen tai ruotsinkielisiä kirjoituksia. Olen itse ollut vahvasti sitä mieltä, että paperilehdet alkavat olla jo menneisyyttä ainakin sellaisilla aloilla missä lehtien lukijoita  on vain muutama  ja kaiken olennaisen voi lukea netissä. Silti nettiversiot ja paperijulkaisut ovat selvästi eri asioita. Varsinkin Sosiologia-lehdessä, jolla ei ole minkäänlaista verkkoversiota, eikä ymmärtääkseni tule vielä pitkään aikaan olemaan. Jos haluan, että samat ihmiset lukevat vastaukseni Jäntille, jotka ovat lukeneet Jäntin kommentin minulle, niin ainoa väylä on Sosiologia lehti.
Nyt se on valitettavasti suljettu.
Piakkoin ilmestyvässä Acta Sociologicassa on tekstini, joka on esillä myös täällä kotisivuillani.  Actalla on kirjallinen copyright sopimus- jossa tehdään selkeä ero julkaisemisen ja "posting the contribution on the www" välillä. Jälkimmäinen ei siis ole julkaisemista.  Posting on sallittua vaikka tekstiä ei olisi vielä julkaistu.
Sanotaanko niin, että toimitus on tässä turvautunut helppoon tekosyyhyn keskustelun tyrehdyttämiseksi. Minusta tämä on typerää ja lyhytnäköistä.

   Markus Jäntti kommentoi asiallisesti ja analyyttisesti arviotani Lynnin ja Vanhasen kirjasta IQ and Global Inequality. Verrattuna vaikkapa Vesa Puurosen Nuorisotutkimusseuran verkkokeskustelukommenttiin ja siitä virinneeseen keskusteluun (jota ei enää verkosta löydy), on ilmeistä että taloustieteilijöiden allergiset reaktiot ovat huomattavan lieviä.  Silti Jäntti antaa väärän todistuksen älykkyyden merkityksestä ja tutkimuksen johtopäätöksistä. Hän siteeraa johdonmukaisesti g-älykkyyteen kielteisesti suhtautuvia arvostelijoita (esim Kamin, Flynn, Goldberger) Omassa arviossani viittasin joihinkin tärkeisiin keskusteluihin, joissa älykkyystutkimuksen luotettavuutta ja merkitystä puolustavat kannat esitetään mielestäni melko kattavasti ja luotettavasti (erityisesti Jensen-Rushton).  Esimerkiksi Roope Uusitalon arvostelu TT-lehdessä oli pääasiassa Lynnin ja Vanhasen historiallista spekulaatiota ja yleistä kausaliteettiolettamusta koskevaa saivartelua mihin Jänttikin sortuu.

Yhteiskuntatieteissä ei ole kovin usein mahdollista esittää vahvoja kausaaliväitteitä, mutta kuten arvioissani totean, niin älykkyyden suhteen tilanne on merkittävästi erilainen. Ensiksikin meillä on kaksostutkimusaineistot sekä yleisälykkyyden vahva periytyvyys, jonka kiistäminen on mahdollista vain silkasta tietämättömyydestä tai uskomusperusteilla.   Ja toiseksi makrotason yhteydet ovat todellakin huomattavan vahvoja verrattuna sosiologien normaaleihin korrelaatioihin.

Jäntti esittää epäilyksiä kaksostutkimusaineistosta jotka voivat toki olla perusteltuja. Voidaan kuitenkin vaikkapa kysyä miksi sitten samassa ympäristössä kasvaneiden sisarusten älykkyyden korrelaatiot ovat niin selvästi alhaisempia kuin ei-identtisten tai identtisten kaksosten, vaikka nämä olisivatkin kasvaneet samankaltaisisssa ympäristöissä? Myös sellainen tulkinta on mahdollinen että identtisillä kaksosilla on siksi samanlaiset kasvatusympäristöt, koska vanhemmat reagoivat heihin samalla tavoin. Tunnetustihan vauvan temperamentilla on vaikutusta siihen miten vanhemmat suhtautuvat lapseensa. Tätä Jäntti ei ota huomioon. Geneettiset vaikutukset voivat siis olla huomattavan monimutkaisia. Jäntti väittää että myös Lynn ja Vanhanen liioittelevat periytyvytttä, vaikka nämä käyttävät oletuksena 50/50 suhdetta ympäristön ja geenien välillä.

Jäntin Lynnin ja Vanhasen tutkimuksesta esittämä päättelyketju (s. 327) on mielestäni omituinen ja epälooginen ja lisäksi osittain Lynnin ja Vanhasen teoksen kannalta epärelevantti. Älykkyyden periytyvyys ei ole heidän tutkimuksensa kohde, he vain lopuksi referoivat joitakin tutkimustuloksia.  Jäntin kritiikki periytyvyyden yksilötason ja kansallisen tason erillisyydestä on minusta saivartelua. Jos on niin, että kansakunnilla on keskimäärin selviä älykkyyseroja mutta jakautumat ovat suunnilleen samankaltaisia (tätä en ole nähnyt vielä kiistettävän) ja ympäristön ja geenien vaikutus samankaltainen niin kyllä yksilöllisten ominaisuuksien periytyvyydellä on vaikutusta kansakuntaankin. Yksinkertaistaen: älykkyys on ominaisuus joka kasautuu vahvasti keskiarvon ympärille eli suurin osa väestöstä on suurin piirtein yhtä älykkäitä. Yksilöistä on siis melko luotettavaa tehdä joukkoa koskevia yleistyksiä vähän samalla tavoin kuin pituudesta tai painosta. Jäntti korostaa Flynn-efektin merkitystä. James Flynn itse on julkaissut äskettäin uuden kirjan jossa hän väittää selittävänsä Flynn-efektin eli ratkaisevansa paradoksin. Jänttikään tuskin vakuuttuu tästä kirjan perusteella, joskin kirjassa on joitakin kiintoisia hypoteeseja. Eli älykkyyden mittaustulosten jatkuva nousu on kyllä edelleen ratkaisematon ongelma. Missään tapauksessa se ei vaikuta olennaisesti aineistoihin, jotka on kerätty suurin piirtein samalta ajankohdalta ja/tai tehty vertailukelpoisiksi..  

Oma tulkintani Lynnin ja Vanhasen päättelyketjusta on seuraava:

1. Älykkyys on suhteellisen pysyvä yksilön ominaisuus, johon voidaan jossain määrin vaikuttaa ravitsemuksella, varhaisella hoivalla ja opetuksella

2. Älykkyys on makrotasolla kausaalisesti ensisijainen taloudelliseen kasvuun, koulutukseen ja elintasoon nähden (siis esimerkiksi: koulutus ei olennaisesti vaikuta älykkyyteen mutta älykkyys vaikuttaa kykyyn oppia …)

3. Pohdittaessa tapoja vaikuttaa kansakuntien kehitykseen ja globaalisiin muutoksiin älykkyys tulee ottaa huomioon tärkeänä tekijänä

Myönnän että olettamukseni siitä että älykkyys on kausaalisesti ensisijainen elintasoon nähden on spekulatiivinen enkä voi todistaa sitä.  Minusta sille on kuitenkin historiallisesti varsin vahva perusta, ainakin kun katsotaan ihmiskunnan n. 200 000-vuotista tai hominidien n 7 miljoonan vuoden historiaa. Olemme tuona aikana kehittyneet valtavasti älykkäämmiksi ja oppineet suunnattoman määrän uusia asioita. Erittäin nopeat älykkyyden muutokset ovat selvästi edeltäneet elintason nousuja ja muutoksia esihistoriallisella ajalla (viiveet ovat olleet tuollaista 10- 20 000 vuoden luokkaa). Minusta oli itse asiassa hiukan turhaa että Lynn ja Vanhanen käyttävät melko huonoja 500 vuoden aineistoja tämän todistamiseksi.

Kaiken huippuna tulee sitten Jäntin spekulointi vauvojen eristämisestä ja älykkyydestä. Ihminen on sosiaalinen eläin.Totta kai älykkyyden, aivan samoin kuin vaikkapa kielen kehitys edellyttää sosiaalista kanssakäymistä ja määrättyjä vuorovaikutuksen vaiheita. Sitä ei kukaan kiistä. Älykkyydessä on kyse ihmisen potentiaalista (ongelmanratkaisukyvystä ym.) joka toteutuakseen täysin edellyttää ilman muuta riittävää ravitsemusta, riittävää hoitoa, opetusta, motivaatiota ja omaa ahkeruutta, siis ikään kuin normaaleja inhimillisiä olosuhteita.

Jäntin lopetus siitä että Jared Diamond on parempi selitys globaalille kehitykselle kuin Lynnin ja Vanhasen malli on minusta turhaa vastakkainasettelua. Olen itse Diamondin suuri ihailija, mutta ymmärtääkseni Diamond esittää  vain osittaisen pitkän aikavälin teorian, johon liittyy monia ongelmia. Ja juuri älykkyyden suhteen hän esittää selvästi väärän todistuksen. Diamondin mielestä Australian metsästäjä-keräilijät ovat yhtä älykkäitä, jopa älykkäämpiä kuin nykyihmiset. Edelliset pärjäävät hyvin erämaassa jossa onneton nykyihminen kuolisi janoon. Mutta tällöin emme puhukaan älykkyydestä vaan traditiosta! Metsästäjä-keräilijä pysyy hengissä siksi että hän tuntee tarkalleen ympäristönsä ja sen syötävät ja juotavat ainekset. Hän ei tarvitse tässä juurikaan älykkyyttä. Toki tällöinkin se metsästäjä-keräilijä, joka oli oivaltavampi kuin muut ja osasi esimerkiksi yhdistellä asioita (keksiä vaikkapa myrkyn jota voi käyttää nuolen päässä) oli etulyöntiasemassa niihin nähden jotka vain noudattivat oppimiaan perinteitä, mutta pääasiassa tärkeintä on hallita ympäristön kannalta tärkeitä valmiuksia.  Niinhän on tietenkin nytkin, mutta vähintään yhtä tärkeää on nykyään kyetä koko ajan omaksumaan uutta ja pärjäämään koko ajan muuttuvassa ympäristössä, sekä ratkaisemaan uusia ongelmia. Tutkija joka edelleen käyttää kynää ja paperia eikä ymmärrä edes regressioanalyysiä, jää aika paljosta paitsi. Se että hän sosiologina edelleen pärjää mainiosti tästä huolimatta, on sosiologian ongelma. Jäntillä ei ole tämän suhteen ongelmia, mutta en ymmärrä miksi hän käyttää älyään turhaan saivarteluun ja verukkeiden keksimiseen. Siitä ei ole hänelle eikä varsinkaan tutkimukselle mitään hyötyä. Sosiologialla ei ole paljoakaan sanomista kilpailussa taloustieteen kanssa, mutta taloustieteen uhkana on irrelevanttien hienouksien kanssa näpräily, kun taas sosiologit harrastavat käsitemystiikkaa (samassa Sosiologian numerossa ollut Riikka Homasen sinänsä elegantti artikkeli naisten raskauskokemuksista oli tästä hyvä esimerkki: jos jossain niin raskauskokemusten pohdinnassa myös sosiologin pitäisi ymmärtää jotain biologiasta ja evoluutiosta diskurssien sijaan!). Kumpikin strategia on yhtä huono yhteiskuntatieteen relevanssin kannalta.

JP Roos