J.P.Roos & -Anna Rotkirch
Evoluutiosta ei saa keskustella
Sosiologiassa - paitsi hyvin hillitysti?
Erään artikkelin kohtalo
Kirjoitimme keväällä 2002
artikkelin jonka lähtökohtana oli Osmo Kivisen ja Pekka Ristelän
kirjoittama, mm. rortylaista pragmatismia esittelevä
artikkeli Sosiologia-lehdessä (1.2002). Se sai toisen meistä näkemään punaista
(tai tässä tapauksessa ehkä pikemminkin mustaa). Ensimmäinen versio olikin
melko poleeminen ja kriittinen. Kohteena oli erityisesti tuon artikkelin
äärimmäinen konstruktionismi ja ajatus siitä, ettei
mitään todellisuutta ole olemassa kielen ulkopuolella. Tässä suhteessa kirjoitus edusti melko hyvin
sosiologian valtalinjaa. Mutta tarjosimme myös positiivisen vaihtoehdon,
nimittäin evoluutioteorian ja sen seuraukset sosiologialle. Tästä annoimme
esimerkin Pierre Bourdieun habituskäsitteen muodossa.
Habitushan on käsite, jossa korostuu voimakkaasti ruumiillisuus: yhteiskunta
vaikuttaa ruumiin kautta. Bourdieu itse sulkee
kuitenkin kokonaan pois sen mahdollisuuden että habituksessa voisi olla jotain
“luonnollista”, “sisäsyntyistä”. Tämä oli mielestämme mielenkiintoinen
esimerkki “silmälappusosiologiasta”, joka kieltäytyy näkemästä muuta kuin
yhteiskunnallisia selityksiä.
Lähetimme artikkelimme kesäkuun
alussa 2002 hiukan keskeneräisenä Sosiologia-lehteen. Toimitus oli juuri
kokoontumassa ja halusimme saada sen julkaistua suhteellisen pian Kivisen ja Ristelän artikkelin jälkeen. Saimme vastauksen melkein
paluupostissa.
Olimme tästä hiukan
yllättyneitä, sillä normaali referee-käsittely kestää
ainakin muutaman viikon. Asia selvisi sittemmin: Sosiologia-lehden käyttämät refereet ovat käytännössä yhtä lehden toimituskunnan kanssa (sinä vuonna Jari Aro, Vilma Hänninen, Riitta Jallinoja,
Pekka Jokinen, Olli Kangas, Merja Kinnunen, Pirjo Nikander, Hannu Ruonavaara, Antti Teittinen, Jukka Törrönen ja Pertti Töttö, päätoimittajana Risto Heiskala ja toimitussihteerinä
Eeva Luhtakallio). Toisin sanoen lehti ei noudata referee-käytäntöä
vaan aikaisemmin tavanomaista toimituksen sisäistä arviointikäytäntöä. Ero on merkittävä. Referee-käytännössä
pyritään valitsemaan tekstille asiantuntevat arvioijat jotka tietävät mistä on
kysymys. Näin periaatteessa tieteellisesti virheelliset tai liian alkeelliset
tekstit karsiutuvat. Toisaalta riskinä on, että vallitsevasta
asiantuntijatiedosta merkittävästi poikkeavat käsitykset karsiutuvat myös pois.
Tämä on tiedeyhteisön arviointijärjestelmän rakenteellinen ongelma. Siksi on
hyvä, että lehtien joukossa on myös sellaisia, jotka eivät sovella refereekäytäntöä, koska muuten artikkelimme tuskin olisi
ilmestynyt muuten kuin verkossa.
Sosiologia-lehden harrastamassa
tavassa tekstit eivät siis joudu varsinaisen asiantuntija-arvioinnin kohteeksi,
vaan toimitus valitsee esilukijat ja sen jälkeen käy läpi yhteisen keskustelun
asiasta jonka pohjalta ratkaisu tehdään. Koska esilukijat ovat nimettömiä,
merkitsee tämä, että toimitus kokonaisuudessaan vastaa arviosta. Kuten tuonnempana
refereelausunnoista käy ilmi, esilukijat eivät olleet
ymmärtäneet a. konstruktionismikriitiikkiä, b.
evoluutioteoriaa eikä c. habituksen ja luonto-yhteiskuntasuhteen yhteyttä. He
eivät siis nähneet kirjoituksella koherenssia, logiikkaa eikä (kiinnostavaa)
sisältöä. Lisäksi arvostelu normaalia (konstruktionistista)
sosiologiaa kohtaan koettiin loukkaavaksi ja perustelemattomaksi. Tästä oli
käsittääksemme kysymys loppuun asti. Otimme kritiikin vakavasti ja teimme
toisen version, jonka tarjosimme lehdelle loppuvuodesta 2002. Sekin hylättiin,
vaikka annoimme erittäin paljon periksi kirjoituksen tyylilajin suhteen ja
poistimme suurimman osan konstruktionismikritiikistä
artikkelin toisesta versiosta. Artikkelin evoluutioteoriaa koskeva
argumentointi oli mielestämme myös olennaisesti kehittynyt ja syventynyt, mihin
kumpikaan referee ei kiinnittänyt huomiota.
Itse
artikkeli on julkaistu
Tieteessä tapahtuu lehdessä, joten lukija voi muodostaa oman mielipiteensä
tekstistä ja sen saamasta kritiikistä
Seuraavassa julkistamme pääosan käymästämme sähköpostien vaihdosta
keskeisten toimijoiden kanssa. Olemme saaneet tähän luvan kirjoittajilta, mistä
kiitämme heitä (kiitämme myös nimettömiä refereelausunnon
kirjoittajia, joilta ymmärrettävistä syistä emme ole voineet pyytää lupaa).
Viestejä on hieman lyhennelty, Lyhennysmaininnat ja kommentit on
kursivoitu jotta ne eroaisivat muusta suluissa olevasta tekstistä. Nähdäksemme
tämä prosessi avaa mielenkiintoisia kysymyksiä sekä referee-käytännöistä
että laajemmin siitä, miten epämiellyttävät tai uhkaavat aihepiirit suljetaan
pois legitiimin tieteellisen keskustelun piiristä.
Refereekäytäntö Sosiologiassa
Sosiologia on ns. refereelehti. Tieteellisten lehtien refereekäytäntö
vaihtelee, mutta periaatteessa sen pitäisi toimia näin: kun artikkeli saapuu
lehteen niin lehti toimittaa artikkelin edelleen vähintään kahdelle,
mahdollisesti useammalle lukijalle, joiden pitäisi olla aiheen asiantuntijoita.
Näiden lukijoiden tulisi myös lukea juttu “sokeasti” tekijän(öiden) identiteetistä
tietämättöminä. Toisaalta tekijä(t) eivät saa tietää refereiden
henkilöllisyyttä, joten nämä voivat arvioida tekstiä seurauksia pelkäämättä.
Näin oletimme myös artikkelillemme tapahtuneen.
Sosiologia lehden käytäntö on kuitenkin toinen, kuten seuraavasta
viestien vaihdosta käy ilmi.
9.12. 2002
Hei Risto
katselin viimeistä Sosiologia-lehteäsi ja
havaitsin yllätyksekseni, että referee-lista oli
todella suppea (=toimituskunta plus pari muuta)). Siitähän pystyi lähes arvaamaan ketkä ne kaksi (adjektiivi poistettu)
olivat jotka olivat arvioineet juttumme!
Mutta siis ei tuommoisella refereekäytännöllä Sosiologia-lehteä minään referee-lehtenä voi pitää, yhtä vähän kun aikoinaan T&E:tä jossa sielläkin
toimitus lähinnä pyörittelee juttuja.
Eli olisi ollut
paljon reilumpaa sanoa:
Toimitus on
päättänyt että juttuanne ei julkaista koska se ei vastaa meidän linjaa.
Terveisin
JP
13.12.
2002
Tuo on mielestäni todella
hankala kysymys. Minulla on kokemusta
Acta Sociologicasta,
joka käyttää ulkoista referee-järjestelmää ja
Sosiologia-lehdestä, joka
käyttää toimituskunnan sisäistä
refereejärjestelmää. Sen pohjalta sanoisin, että
toimituskunnan
sisäinen refereejärjestelmä
(1) nopeuttaa juttujen käsittelyä, koska
refereelausunnot yleensä tulevat melko
kohtuullisessa ajassa, (2) sitoo
ulkoista enemmän päätoimittajan
käsiä, koska vaikka hän valitseekin
refereet, päätökset tehdään refereiden esittelystä mallilla "kuningas
parlamentissa" eikä
ulkoista järjestelmää luonnehtivalla "kellehän nämä
lähettäisi ja mitähän niiden
lausunnoilla tekisi" -menettelyllä ja (3)
toimituskunnan aktiivisen
panoksen vuoksi luo lehdelle ulkoista
refereejärjestelmää vahvemman muistin, joka ohjaa
tulevia päätöksiä jo
tehtyjen nojalla. Näiltä pohjin
pitäisin Suomen oloissa toimituskunnan
sisäistä refereejärjestelmää
jonkin verran rationaalisempana kuin
ulkoista. Eri asia sitten, jos
meillä olisi todellisia statuslehtiä, jotka
voisivat luottaa siihen, että
lähettäessään neljä refereelausuntopyyntöä
artikkelia kohden ne yleensä
saavat lausunnot ja voivat sitten soveltaa
mäkihyppysääntöjä eli
halutessaan tiputtaa positiivisimman ja
negatiivisimman pois.
Terv.
Risto
13 .12. 2002
Jeh poika
tuo on hyvin pragmaattinen näkökulma asiaan,
mutta ei se siitä
referee-valintaa
tee.
JP
13.12.
2002
Riippuu kai siitä, mikä on refereearvioinnin kriteeri. S-lehdessä etsitään
2 alaa tuntevaa toimituskunnan
jäsentä, joille juttu lähetetään. He
arvioivat jutun ja kirjoittavat
siitä refereelausunnon. Sen lisäksi he
osallistuvat kokoukseen, jossa
jutun jatkosta päätetään. Käsittääkseni
tämä on refereearviointi
ja vielä sen lisäksi jotain muuta. Näin
erityisesti, kun toimitus on
aina pyytänyt toimituskunnan jäsenten
arvioinnin lisäksi kolmannen
ulkoisen arvion, jos käsittelyssä on ollut
jotain, johon joko on epäilty,
ettei kompetenssi riitä tai kirjoittaja on
ollut toimituskunnan jäsen (joka ei tietystikään itse osallistu oman
juttunsa käsittelyyn).
Pelkästään 2 ulkopuolisen refereen arvioon perustuvat ratkaisut ovat
tuohon verrattuna käsittääkseni
vähemmän todennäköisesti tieteellisesti
rationaalisia ja tarjoavat
enemmän tilaa virheille, mielivallalle &
erehdyksille. --
Ei tuokaan tietysti aukoton ole, mutta muistuttaa kovasti
esim. sitä siirtymää, joka
Akatemiassa nyt on tehty, kun 2 ulkoisesta
refereestä on yhä enemmän siirrytty 4
ihmisen paneleihin, joissa 2 jäsentä
aina valmistelee tietyn
hakemuksen käsittelyn. Sitä on kai Akatemiassa
perusteltu juuri mielivallan
vähentämisellä ja tieteellisen
rationaalisuuden lisäämisellä.
Terv. poika
Toisin sanoen: koska Suomessa on
vaikea noudattaa toimivaa refereekäytäntöä, niin
Sosiologia-lehdessä on kehitetty oma versio jota kutsutaan sellaiseksi. Juuri
tämän kaltaista vapaata “konstruktionismia” vastaan
varsinkin toinen meistä on viime aikoina käynyt polemiikkia. Mielestämme
toimituskunnan valitsemat refereet eivät olleet
asiantuntijoita, vaan tietämättömiä evoluutioteoriasta (eivätkä he mahdollista Bourdieu-tuntemustaan millään lailla lausunnoissaan
osoittaneet). Asian tekee mielenkiintoiseksi se, että toimituskunnassa olisi
ollut myös sellaisia jotka ovat jo kiinnostuneita evoluutioteoriasta ja
olisivat näin ollen olleet paremmin perehtyneitä kuin ne joita lehti käytti (ks.
kirjeenvaihto Pertti Tötön kanssa). Mielestämme
Suomessa on kuitenkin sen verran paljon sosiologeja, että referee-käytäntöä
olisi mahdollista harjoittaa. Esimerkiksi Naistutkimus-Kvinnoforskning
seuraa aitoa referee-järjestelmää.
Artikkelin käsittely
Sosiologiassa
Itse artikkelia koskeva
sähköpostien vaihto on suurin piirtein seuraava (joitakin artikkelin
lähetekirjelmiä ei ole mukana ja joitakin kappaleita tai lauseita on poistettu,
mutta viestejä ei ole muuten muokattu)
9.6.2002
Anna & J.P.,
Sosiologia-lehden toimituskunta
hylkäsi artikkelitarjouksenne. Lähetän
virallisen mailin, kun saan
asiantuntijalausunnot bitteinä. Ne saattavat
näin kesällä vähän viipyä ja
ajattelin, että haluatte tietää olevanne
vapaita tarjoamaan tekstiä
muualle.
Samalla panen tähän pari asiaan
liittyvää omaa kommenttiani, joita en
kehtaa panna päätoimittajan
statuksella kirjoitettuun kirjeeseen jutusta,
jossa mm. minua kritisoidaan.
Ensinnäkin prosessista. Hylkäys
on refereiden päätös. Itse osallistuin
keskusteluun vasta, kun tekstin
kohtalosta oli päätetty enkä ollut
keskustellut siitä refereiden kanssa ennen kokousta.
(vrt
edellä “refereitä” koskeva keskustelu josta käy ilmi
että päätoimittaja
valitsi ne kaksi toimituskunnan jäsentä, jotka
arvioivat artikkelin)
Toiseksi päätös on mielestäni
järkevä. Tekstinne nostaa esiin tärkeän
asian, mutta se ei käsittele ko.
asiaa vaan on sellaisen kirjoittajan
kantaaottava puheenvuoro, joka
jo tietää asioiden oikean laidan. Tästä
positiosta on sitten helppoa
ajatella, että kaikki erot tähän kantaan
nähden ovat virheitä. Tällä
alueella tarvittaisiin kuitenkin aivan oikeaa
argumentatiivista keskustelua ja tutkimusta.
Olisi hienoa, jos sitä
syntyisi eikä ainakaan minua
huolettaisi lainkaan, jos osa omista
kannoistani menisi kumoon sen
myötä.
Kolmanneksi on kai järkevää
ajatella, ettei tuollainen keskustelu aivan
tyhjästä synny, joten olisi ihan
hyvä, jos juttunne tulisi ulos jossain
(vähän sama intressi kuin Sulkusen virkaanastujaisesitelmässä):
( jonka Sosiologia myös
hylkäsi, ks Tieteessä tapahtuu 5.2002).
Sen kannalta olisi kuitenkin eduksi, että
suorasanaiset sitaatit olisi
kirjattu oikein. Näin ei
ainakaan minua s. 14-16 siteerattaessa nyt ole.
Neljänneksi siitä, millä puolella
barrikadia itse kukin on. Myönnän itse
lähteneeni joskus runsaat
kymmenen vuotta sitten jotakuinkin
kritisoimastanne
lähestymistavasta (joskin silloinkin oli kyse lähinnä
siitä, etten löytänyt
argumentaatioita siitä luopumiseksi). Olen kuitenkin
vähittäin pragmatismin (erit. Peircen tavan käsite ja
ajatus siitä, että
vaikka monet tavat ovat
semioottisesti välittyneitä, myös esim. kukan
taipumus kääntyä kohti valoa on
kukan tapa) avulla hivuttanut sisään yhä
enemmän luonto/kulttuuri-eroa
silloittavia näkemyksiä, joten samaan
suuntaan tässä matkalla ollaan.
Hyvät tekstit asiasta vain ovat mielestäni
tosi harvassa!
Terv. Risto
9.6.02
Vaude Tästä tulee tosi skandaali!
En olisi uskonut mahdolliseksi ...
Korjaamme kyllä jos sinua
koskevat sitaatit ovat vääriä, mutta
katsopa kirjaasi uudestaan
JP
Virallinen hylkäys
10.6.
Hyvät J.P. Roos ja Anna Rotkirch,
Kiitokset Sosiologia-lehdelle
lähettämästänne artikkelitarjouksesta ”Habituksen paluu? Konstruktionismi,
evoluutioteoria ja ihmisen
olemus”. Käsittelimme sitä äskettäin toimituskunnan kokouksessa.
Käsikirjoitusta pidettiin
kiinnostavana, mutta ei Sosiologia-lehteen soveltuvana. Syynä oli lähinnä se,
että vaikka aihetta pidettiin yhtenä tämän hetken tärkeimmistä, kirjoitus
käsittelee sitä niin poleemisella
tyylillä, ettei mahdollisuuteen työstää siitä akateemista aikakauslehtiartikkelia uskottu.
Liitän tämän viestin perään
artikkelinne lukijoiden kirjalliset kommentit.
Niissä on yllä mainittujen seikkojen lisäksi muita näkökohtia, jotka toivottavasti
ovat avuksi käsikirjoituksen muokkaamisessa
julkaistavaksi jollain muulla foorumilla.
Ystävällisin terveisin,
Risto Heiskala
päätoimittaja
Sosiologia-lehti
***
“Referee
1"
Käsikirjoituksessa on kaksi
tehtävää: a) konstruktionismin vastustaminen,
jonka motiivi ja tarkoitus jää perustelematta ja epäselväksi sekä b)
evoluutiopsykologian tai
yleisemmän evoluutiokäsityksen propagoiminen
sosiologiseen teoretisointiin konstruktionismin sijaan, mikä puolestaan
jää avoimeksi. Käsikirjoituksen
kolmas teema on evoluutioperspektiivin
yhdistäminen Bourdieun
habitus-käsitteeseen.
Käsikirjoitus on kauttaaltaan
laadittu hyvin poleemiseen sävyyn, joka ei
erityisemmin edistä asian
esittämistä. Argumentteina käytetään runsaasti
perusteettomia yleistyksiä ja
vihjailuja. Evoluutiopsykologian
sisällöllinen esittely jää
valitettavan ohueksi ja luettelomaiseksi.
Yleisiä käsitteitä käytetään
epäselvällä tavalla, erityisesti käsitys
siitä mitä kirjoittajat
tarkoittavat luonnonlailla jää epäselväksi.
Olisi kiinnostavaa tietää
täsmällisemmin, argumentoiden ja laajemmin
tutkimukseen perustuvaan tietoon
dokumentoiden siitä, miten "evolutiivinen
adaptiivinen käytäntö"
tulisi ymmärtää ja mitä selkeää annettavaa
evoluutiopsykologialla ja
evoluutioteoretisoinnilla on luonnon ja
kulttuurin rajankäynnissä. Näin
luonnosmaisessa artikkelitarjouksessa tätä
tehtävää ei kuitenkaan
toteuteta.
Ei voida julkaista.
***
“Referee
2"
Tekstin rakenne on epämääräinen.
Ei ole oikein selvää, mitä varten
se on kirjoitettu. Se voisi olla
puheenvuoro, mutta sellaiseksi aivan
liian pitkä. Se lienee
puheenvuoro, josta on kasvanut artikkeli, mikä
tässä tapauksessa ei ole asialle
eduksi. Tekstiä on artikkeliksikin aivan
liikaa, ja koska rakenne on
perin juurin ongelmallinen, artikkeliksi
hiominen lienee aika vaikea
tehtävä.
Argumentointi on epämääräistä. Konstruktionismin kritiikki on
yleistävää eikä kovin syvällistä
tai harkittua. Evoluutioteorian esittely,
vaikka en kovin hyvin ko.
teoriaa tunnekaan, jätti pintapuolisen
vaikutelman. Jutun lopun Bourdieu-kehittely ei aivan avautunut, se tuntui
hätäisesti kootulta eikä kovin
syvälliseltä saati oivaltavalta. Tekstin
sävy on paikoin nälvivä, enkä
pidä sitä sellaisen lehden kuin Sosiologia
kannalta hyvänä. Juttu on myös
hyvin viimeistelemätön, kielioppi- ja
kirjoitusvirheitä on
poikkeuksellisen paljon ja lähdeluettelo hätäisesti
koottu. Tämä liitettynä kaikkeen
edellä sanottuun luo vaikutelman, että
tekstiä ei ole loppuun asti
prosessoitu.
Aihe on kiinnostava ja tärkeä. Jos kirjoittajat malttaisivat syventää
sanottavaansa sekä konstruktionismin kritiikin että evoluutioteorian
puolustuksen osalta ja sanoa sen
toisella tyylillä, tulos olisi varmasti
mielenkiintoa laajalti herättävä
artikkeli. Tämän luettavana olleen
version pohjalta tällaisen uuden
artikkelin työstäminen lienee aika
vaikeaa.
10.6.
Hei Risto
ensijärkytyksestä
toipuneena sanoisin nyt vielä että on todella
typerää hylätä se
juttu juuri Sosiologiasta jonne se kuuluisi. Ja
argumentit ovat
tosi surkeita: sinähän juuri julkaisit Kivinen-
Ristelän (kaksi sanaa
poistettu) puhumattakaan siitä että esimerkiksi
katsauksessa siitä mitä sosiologiassa pitäisi tutkia ei
evoluutioproblematiikkaa
edes mainita (paitsi se Arto Noron heitto)
(johon
artikkelimme lopussa viitataan).
Joten tämä meidän juttu olisi tuonut lehden
edes oikealle vuosituhannelle,
Mutta kai se on
näin vaikeaa kun pitää luopua vallitsevasta paradigmasta
...
JP
10.6.
Sainkin lukijaraportit tänään ja
lähetin juuri "virallisen" mailin.
Siitäkin käy ilmi, ettei
lehdellä mitään aihetta vastaan ole, jos
viitsitte nähdä vaivan tehdä
juttu akateemiseen artikkeliformaattiin
(samaa sanoimme Sulkusen virkaanastujaisesitelmästä, joten ei tämä mikään
ajojahti ole). Toinen vaihtoehto
on max. 1500 sanaa keskustelupalstalle,
jolla saa polemisoida. (poistettu
lause)
/Risto
PS. Kivinen & Ristelä ei ole (kaksi sanaa poistettu), vaikka
edustaakin kantaa, jota mm. itse
kritisoisin. Se on aika tavanomaista
Rorty-pragmatismia ja yksi julkaisemisen syy oli,
että voidaan odottaa
myös muiden samaan keskusteluun
kansainvälisesti osallistuvien (sekä
pragmatististen että muiden)
kantojen reagoivan. Ideana siis oli vähän
niinkuin käynnistää keskustelua.
(Samalla argumentilla olisi
tosin voinut myös puolustaa meidän artikkelimme julkaisemista)
12.6.
Anna & J.P.
Vielä siis
tästä.
Lehden palautteen pointti oli, että tekstinne ei noudata
akateemisen artikkeliretoriikan
sääntöjä (siksi he kai myös olivat
minustakin melkoisen
niukkasanaisia itse sisällöllisistä väitteistä).
Molemmat refereet
kirjoittivat niin ja itse olen kyllä samaa mieltä. Toki
tekstissä on paljon materiaalia,
joka voidaan muuttaa tuohon formaattiin
(vaikka muutoksessa kyllä sekä
jäisi osa materiaalista pois että
tarvittaisiin lisää
materiaalia/argumentaatioita). Jos viitsitte muutokset
tehdä, ei minulla ainakaan ole
mitään sitä vastaan, että teksti pannaan
uudestaan listalle
Sosiologia-lehdessä. Aihe nimittäin on minustakin
tärkeä ja mielelläni julkaisisin
tekstin, jossa sanotaan, että luonto on
olemassa ja myös ihmiset
eläimiä(kin).
Risto
12 6. 2002
Risto hei,
kyllä minäkin
yllätyin päätöksestänne: olen samaa mieltä siitä,
että rakennetta
kannattaa muuttaa (ja pituutta lyhentää) ja että
artikkelin muut
osat osittain vaativat hiomista ja tarkennusta. Mutta
olen täysin eri
mieltä siitä (esittämästäsi näkemyksestä) että emme
argumentoi: onhan
siellä runsaasti esimerkkejä (Eagleton,
sinä,
Bourdieu) jossa pohdimme luontonäkemystä ja esitämme
vaihtoehtoja.
Minusta poleeminen
tyyli ei tarkoita etteikö muut voisivat väittää
vastaan, usein
asia on päinvastoin. Mm Kivisen & Ristelän
'tyyni' mutta
loogisesti täysin
ristiriitainen tapa määritellä luonnonlait
kontingenteiksi JA
samaan hengenvetoon sanoa että konstruktionismin ja
pragmatismin voi yhdistää (koska kaikki mikä 'toimii' on sallittua) on
mielestäni paljon
ongelmallisempi. Loogisten katkosten ja ideologian
paikantaminen
vaatii paljon enemmän työtä lukijalta jos se ei ole tuotu
selvästi esille;
työtä jota olemme tässä artikkelissa tarkastikin tehneet.
Refereiden kommentit
välttävät varsinaisen sisällön pohtimista
melkein täysin,
toinen ei edes ymmärrä MIKSI kritisoimme
konstruktionismia (jota minusta selitellään liikaakin nyk. versiossa) ja
meidän
avainkäsitteestämme, "myötäsyntyiset toimintataipumukset" sekä
sen varsin
selkeästä perustelusta he eivät osaa sanoa mitään. Jotenkin
asiaa pohtineilta
(Veijola, Sulkunen tms)
olisin saanut enemmän apua
jatkoa ajatellen,
julkaisemiseen liittyvistä suosituksista riippumatta.
>Neljänneksi siitä, millä puolella barrikaadia itse kukin on. Myönnän
>itse lähteneeni joskus runsaat kymmenen vuotta
sitten jotakuinkin
>kritisoimastanne lähestymistavasta (joskin silloinkin oli kyse lähinnä
>siitä, etten löytänyt argumentaatioita siitä
luopumiseksi). Olen
>kuitenkin vähittäin pragmatismin (erit. Peircen tavan käsite ja
ajatus
>siitä, että vaikka monet
tavat ovat ovat semioottisesti välittyneitä,
>myös esim. kukan taipumus kääntyä kohti valoa
on kukan tapa) avulla
>hivuttanut sisään yhä enemmän
luonto/kulttuuri-eroa silloittavia
>näkemyksiä, joten samaan suuntaan tässä
matkalla ollaan. Hyvät tekstit
joo, emmehän me sinua mielestäni
'ilkeästi' tai
kokonaisvaltaisesti kritisoi,
luonto-osuus on kirjassasi tietenkin
sivujuoni, hyvällä lailla
ongelmallinen esimerkki
hauska kuulla että kukan tapa on mielestäsi
olemassa...
mitä
kohtaan ihminen sitten kääntyy...
hyvää kesää
Anna
Kesän jälkeen tuli syksy
Täyden tyrmäyksen jälkeen tuli
pitkähkö tauko koska kirjoitimme artikkelin uudelleen ensiksi englanniksi (ja
esitimme sen Pohjoismaisessa Sosiologikongressissa Reykjavikissa) ja sitten
muokkasimme suomenkielisen version vielä rankemmin uusiksi mm. Heikki Sarmajan ja Matti Virtasen hyödyllisten kommenttien
pohjalta. Kävimme myös keskustelua siitä kannattaako sitä edes esittää
uudelleen Sosiologia-lehteen. Keskustelun pohjalta tarjosimme sitä
Yhteiskuntapolitiikka-lehteen, jonka päätoimittaja katsoi, että kirjoitus ei
sovellu lehteen liiallisen laajuutensa ja yhteiskuntapoliittisten aspektien
puuttumisen johdosta. Hän kuitenkin suositteli voimakkaasti tekstin
lähettämistä Sosiologiaan
20. 11. 2002
Risto,
kollegiaalista ja
epävirallista taustatietoa koskien Roosin-Rotkirchin
Habituksen paluu? -juttua, jonka nykyversion lähettämistä Sosiologiaan
kovasti suosittelin ja jonka R-R ovat kuulemma nyt tehneet.
R-R lähettivät
jutun I version viime keväänä minulle YP:hen -
tuohtuneena siitä, että Sosiologian arvioijat eivät suostuneet ottamaan sitä käsittelyyn.
Olin silloin sitä mieltä, että arvioijat tekivät aivan oikein - versio oli minusta sekä
ajatuksellisesti että esitystavallisesti keskeneräinen ja sotkuinen: siinä ei
ollut artikkelilta vaadittavaa selkeää ja jäsentävää peruskysymystä, joka
olisi saanut tekstin etenemään ja
huipentumaan habitus-käsitteen
uudelleenmäärittelyyn (mikä minusta on aito, hieno ja produktiivinen
innovaatio). Edelleen sanoin, että koska YP on soveltavan, konkreettisen
tieteen lehti, YP:hen sopisi sellainen versio, joka nopeasti ajaisi
sisään habitus-käsitteeseen ja sitten jatkaisi kokeilemalla ja tutkimalla sen sovellutusmahdollisuuksia
jonkin selkeän teeman avulla (kuten Heikki Sarmajan YP:ssä julkaistut -
katumusta, inhoa, häveliäisyyttä - tutkailleet jutut ovat tehneet).
Samalla tein kuitenkin selkeyttämis- ja editointiehdotuksen, jolla tästä
kokonaisuudesta alkaisi muodostua artikkeli.
Nyt alkuviikosta R-R sitten lähettivät uuden
version, jonka eilen illalla luin ja aamulla kommentoin. Minulla oli kaksi
vahvaa näkemystä. Ensinnäkin se on juttuna kohentunut todella huomattavasti:
keskeinen jäsentävä kysymys on yhteiskuntatieteen, erityisesti konstruktionismin tapa jäsentää ihmisluonto, jonka evpsyk-kritiikin kautta edetään habitus-muotoiluun -
sisäkkäiseen kaksoiskäsitteeseen, jonka avulla sosiologia nimenomaan
sosiologiana voisi ottaa haltuun evpsyk-näkökulman;
myös esitystavallisesti se on nyt artikkelin tasolla. Mutta toiseksi: jutun akateeminen, käsitteellis-metodologinen
luonne on entisestään vain korostunut,
ja siksi YP ei sille voi olla oikea foorumi,
jollainen taas Sosiologia mielestäni tälle jutulle nimenomaan olisi - jutussahan käsitellään
sosiologia-tieteen perimmäisiä kysymyksiä ja päädytään minusta
hedelmälliseen käsitteelliseen
keksintöön. Ja että jutun nykyversio on minusta niin kehittynyt, että se
ansaitsisi vakavan arvioinnin ja julkaisemisen.
Kaikki tämä siis
vain taustaksi omalle arvioinnillesi - näin olen asiat vilpittömästi nähnyt
t. Matti V, YP
Lähetimme siis tekstin marraskuun puolivälissä
(20.11.) uudelleen lehteen. Päätoimittaja oli tuolloin juuri vaihtunut Risto
Heiskalasta Merja Kinnuseksi (joka oli edellisen toimituksen jäsen)
15.12.
Hyvät J.P. Roos ja Anna Rotkirch
Kiitoksia Sosiologia-lehdelle
lähettämästänne artikkelitarjouksesta
"Habituksen paluu?
Evoluutioteorian huomioimisesta sosiologian
ihmisnäkemyksessä".
Käsittelimme sitä jokin aika sitten toimituskunnan
kokouksessa.
Käsikirjoitusta pidettiin monin
tavoin kiinnostavana ja tärkeänä
keskustelunavauksena.
Käsikirjoituksen ongelma on sen laajuus
ja moniaineksisuus. Molemmat refereet
(lausunnot ohessa) ehdottavat, että
rajaisitte artikkelin teemoja.
Teidän tulisi kuitenkin itse valita, mihin
teemaan haluaisitte keskittyä.
Toimituskunnassa pidettiin erityisen
kiinnostavana Bourdieu ja habitus -teeman kytkemistä
evoluutioteoreettiseen
näkemykseen.
Korostan, että olemme hyvin
kiinnostuneita käsikirjoituksestanne. Siksi
haluaisin myös tietää, oletteko
halukkaita työstämään artikkelia
rajaamalla sen aihepiiriä?
Toivon, että yhteistyömme artikkelin merkeissä
jatkuisi.
Ystävällisin terveisin,
Merja Kinnunen
päätoimittaja
Sosiologia-lehti
*******************************
“Referee1":
Itse teema on tärkeä ja
mielenkiintoinen ja näkisin mielelläni, että
Sosiologiassa käytäisiin
keskustelua tästä aiheesta. Tässä tarjouksessa on
eräitä kiinnostavia elementtejä.
Tässä muodossa tarjous ei ole kuitenkaan
toimiva artikkeli, se on
ylipitkä, harhaileva ja sillä tavoin
epämääräinen, ettei siinä
keskitytä yhteenkään asiaan kovin tarkasti.
Suurin ongelma on se, että
artikkelissa ei ole selkeää rakennetta, vaan
kirjoittajat haluavat
kommentoida usea eri asiaa eivätkä tuo esiin, mikä
on heidän tärkein viestinsä.
Jutussa on ainakin kaksi
aloitusta ja tehtävänmäärittelyä sekä lopetus,
joka kommentoi kolmatta tästä
jutusta puuttuvaa kysymyksenasettelua.
Julkilausutusti tarjouksessa on
kaksi keskenään kilpailevaa tavoitetta,
ensiksikin perustelematon halu
vastustaa epämääräiseksi jäävää
konstruktionismin ohjelmaa ja toiseksi
ohjelmallinen evoluutionäkökulman
propagointi. On vaikea nähdä,
miten evoluutio-ohjelma tulisi perustellulla
tavalla helpommin
hyväksyttäväksi siksi, että konstruktionismista
rakennellaan erilaisia retorisia
olkinukkeja joita tuupitaan nurin. Tämä
tuottaa sellaisen epäuskottavan
vaikutelman, että kaikki konstruktionismi
on yksiselitteisesti
virheellinen kanta ja kaikki evoluutioteoreettinen
ajattelu yhtä yksiselitteisesti
väistämättä oikea ja totuudellinen kanta.
Mielestäni toimivampi ratkaisu
olisi keskittyä johdonmukaisesti
esittelemään
evoluutioteoreettista näkökulmaa.
Erityisen kiinnostavaa olisi
lukea analyyttistä tekstiä evoluutioteorian
tieteenteoreettisista
sitoumuksista. Tarjousta lukiessa mieleeni tulivat
seuraavat kysymykset: ·
minkätyyppisiä selityksiä evoluutioteoria
käyttää
millaisen empiirisen tutkimuksen
kautta teoriaa kehitetään
miten evolutiivisesti
kehittyneet ilmiöt erotetaan
yhteiskunnallisesti
määräytyvistä ilmöistä (jos tämä erottelu
on jollain
tavoin mielekäs)
miten evoluutioprosessin hitaus
vakavasti otettuna ajatuksena
vaikuttaa periytyvien
toimintataipumusten vaikutukseen
mitkä kriteerit määrittelevät
sitä millaisten ilmiöiden suhteen
olemme kiinnostuneita
evoluutiosta
ovatko evoluutioteorian
teoreettiset premissit yhteensovitettavissa
järkevällä tavalla niiden
yhteiskuntatieteellisten
teorioiden kanssa joihin niitä halutaan sovittaa
(ts
mitkä periaatteet tätä synteesiä voivat ohjata),
Myötäsyntyiset sosiaaliset
taipumukset luvun luettelo ei oikein avaudu ja
sitä pitäisi kommentoida
laajemmin. Mielen evoluution suhde organismien
evoluutioon ei tule riittävällä
tarkkuudella käsitellyksi. Voin hyvin
allekirjoittaa evoluution
käsityksen silloin kun sen ajatellaan
koskettelevan eliöiden ja niiden
organismien kehitystä, mutta sitä en
tiedä (eikä tämä tarjous
myöskään sitä kerro), kuinka vakavasti
perusteltua tutkimusta mielen ja
sosiaalisten käyttäytymistaipumusten
evolutionistisesta kehityksestä on olemassa. Kirjoittajien tehtävänä
olisi tuoda tällaista
tutkimustietoa mukaan käsikirjoitukseensa.
Bourdieu luku on kiinnostava ja siinä
kirjoittajat ovat tuottamassa omaa
panostaan asiasta käytävään
keskusteluun. Luku on kuitenkin vielä
ylimalkainen ja olennainen asia,
habitus-käsite, jää epäselvästi
määritellyksi.
Tarjouksessa on ainakin kaksi
teemaa, jotka itsessään riittäisivät
artikkelin aiheeksi.
Myötäsyntyiset sosiaaliset taipumukset -luvun
luettelo voisi toimia kokonaisen
artikkelin jonkinlaisena jäsennyksenä.
Bourdieu ja habitus -teema ja sen
kytkeminen evoluutioteoreettiseen
näkemykseen voisi olla toinen.
Kirjoittajien asia on päättää siitä, mihin
erityisempään asiaan he
haluaisivat keskittyä.
***************************
“referee
2":
Aihe on tietenkin kiinnostava ja
siltä tuntuu, että ajankohtainenkin;
evoluutioteoria, sosiobiologia
jne. tuntuvat olevat taas nostamassa
päätään. Sikäli on hyvä, että
Sosiologia on keskustelussa mukana ja
julkaisee aihepiiristä hyviä
tekstejä. Puheenvuoro on tässä mielessä
harkitsemisen arvoinen. Katsaus
on laaja ja siinä on paljon kiinnostavia
ja kehittämisen arvoisia puolia,
eli hanke on sellainen, että sitä
kannattaa viedä eteenpäin.
Toinen kysymys on, miten sitä
voi viedä eteenpäin ja mikä on
Sosiologian
rooli tässä työssä. Artikkeli on (edelleen) aivan liian pitkä,
siitä pitäisi napsaista pois kolmannes, vähintään. Tämä lienee sanottu jo
edellisellä kerralla. Nyt alkaa
tuntua siltä, että tekijät eivät oikein
kykene artikkeliaan lyhentämään.
Se voi johtua siitä, että he eivät vielä
osaa kiteyttää sanottavaansa.
Tästä johtunee, että artikkelitarjouksessa
on paljon teemoja, jotka eivät
syvene. Siinä on kohtia, joissa
lähdeviitteitä on runsaasti (esim. s. 3 alaosa, jossa kahdeksalle riville
saadaan mahdutettua konstruktionismin vaihtoehdot ja toistakymmentä
lähdettä; tai sivun 5 yläosan
referoiva teksti lähde- ja alaviitteineen;
ja sivujen 5-6 taitteessa oleva
pätkä, jossa kahdessa virkkeessä on 11
lähdeviittausta ja alaviitteet
päälle), samoin alaviitteitä. Se luo
vaikutelman, että luettu on, tai
ainakin halutaan johdattaa lukija oikean
lukemisen äärelle, mutta
prosessoitu ei ehkä vielä ole niinkään paljon.
Tästä pitäisi jotenkin päästä
pois.
Artikkelissa on myös runsaasti
melko itsenäisiä teemoja. Alku on pitkähkö,
usean sivun mittainen johdanto,
s. 2-6. Se sisältää jo yhden artikkelin
ytimen, mutta toisaalta sen
voisi ottaa kokonaan poiskin, koska se ei
petaa jatkoa kovinkaan hyvin.
Seuraavaksi Heiskalaa (Toiminta, tapa...)
käsitellään kohtalaisen
systemaattisesti, joskaan argumentit eivät ole
vahvimmasta päästä. Keskustelut
siirtyvät pikku hiljaa kieleen ja ne
kyllä menevät paikoin ohi
asiasta. Tässä vaiheessa, s. 11, ollaan siis jo
osin uudessa teemassa, jota ei
aivan luontevasti kytketä vanhaan. Sitten
s. 12 eteenpäin tulee pitkä eikä
kovin prosessoitu oppikirjamainen
luettelo, peruslista
evoluutioteorian keskeisistä jäsennyksistä. Tämä
kohta on oma kokonaisuutensa
eikä kytkeydy kovin vahvasti mihinkään, mitä
on sanottu sitä ennen.
Sivulta 16, jolloin alkaisi jo viimeistään
olla aika lopetella, siirrytään
aivan uuteen teemaan eli
keskustellaan Bourdieusta. Tässä on taas yhden
artikkelin ainekset.
Artikkelille voisi tehdä niin,
että siitä kirjoittaisi sellaiset 60-80
sivua tekstiä ja julkaisisi sen
kirjana, jonkinlaisena
keskustelunavauksena.
Kustantajia tällaiselle voisi löytyä, ja ainakin
joillakin kustantajilla on
tapana julkaista pienimuotoisiakin, poleemisia,
keskusteluun virittäviä kirjoja.
Tai sitten tästä voisi valita
jonkun teeman ja kirjoittaa siitä.
Mahdollisuuksia on 3-4. Nyt
mukana on vähän kaikkea, ja tulos sen
mukainen. Tämä ei toimi
artikkelina tässä muodossa. Ja jos tätä työstää
niin, että tiivistää pituudeksi
esim. 15 liuskaa, niin tekstiä on sen
jälkeen mahdoton seurata, siinä
on aivan mahdottomasti asiaa eikä mistään
saa kiinni. Täten tätä ei siis
kannata tiivistää vaan reilusti profiloida
jonkun yksittäisen teeman, esim.
Bourdieu, habitus ja evoluutioteoria,
ympärille.
16.12.
> Korostan,
että olemme hyvin kiinnostuneita käsikirjoituksestanne. Siksi
> haluaisin
myös tietää, oletteko halukkaita työstämään artikkelia
> rajaamalla
sen aihepiiriä? Toivon, että yhteistyömme artikkelin
> merkeissä
jatkuisi.
Toinen meistä ainakaan ei ole kiinnostunut
työstämään ja toinen eli
minä empii. Sääli on, ettei refereistä saa tälläkään kertaa paljon irti
(paitsi rakenteeseen liittyviä
asioita, joista voin osin olla samaa mieltä).
Viime kierroksella jo kävi ilmi,
että refereet (joista ainakin
toinen on
tällä kertaa ilmeisesti sama)
eivät tiedä mitään evoluutioteorian
periaatteista. Samaten he/te
sanovat, että pitäisi keskittyä habituksen
työstämiseen evoluutioteorian
kannalta. Siksi artikkelissamme on seuraava
rakenne: (a) mitä vikaa on
sosiologian luontonäkemyksessä (b) mitä
evoluutioteoria sanoo myötäsyntyneistä
toimintataipumuksista eli
'luonnosta' ja (c) miten sitä
voisi soveltaa esim. habitus- käsitteeseen.
Se on kylläkin pitkä juttu,
mutta ei ylipitkä Sosiologiankaan standardien
mukaan, enkä näe että mitään
osaa voisi ottaa pois ilman että tulisi
kommentteja 'miksi tätä
tarvitaan', 'mitä se oikein on', ja 'miten sitä
voisi soveltaa' (eli a, b ja c
yllä). Artikkeli on siis nimenomaan
katsaus ja keskustelunavaus;
tyylilaji aika samanlainen kuin julkaisemanne
Kivisen ja Ristelän 'pragmatismi sosiologiassa'
artikkelissa joka sekään ei "keskittynyt
yhteen asiaan kovin
tarkasti".
Mennäkseni refereiden
kommentteihin
tarkemmin:
> kommentoida usea eri asiaa
eivätkä tuo esiin, mikä on heidän tärkein
> viestinsä. tässä tulee ihme olo:
tarkoitus on avata keskustelu ihmisluonnosta uudelleen.
> Jutussa on ainakin kaksi aloitusta ja
tehtävänmäärittelyä sekä lopetus,
tämä voisin toki tarkentaa
> ensiksikin perustelematon
halu vastustaa epämääräiseksi jäävää
> konstruktionismin
ohjelmaa ja toiseksi ohjelmallinen evoluutionäkökulman
> propagointi. On vaikea
nähdä, miten evoluutio-ohjelma tulisi perustellulla
> tavalla helpommin
hyväksyttäväksi siksi, että konstruktionismista
> rakennellaan erilaisia
retorisia olkinukkeja joita tuupitaan nurin.
Tämä ---hmm, en todellakaan näe että tässä versiossa
rakennetaan olkinukkeja tms, tai edes
hirveästi propagoidaan.
Sivunumero tai viite olisi ollut hyödyksi, nyt en
tiedä mihin viitataan... jos
sosiologi kirjoittaa että luonnonlakeja ei
ole olemassa
objektiivisesti ja sitä lainataan, onko se 'olkinukke'?
>tuottaa sellaisen
epäuskottavan vaikutelman, että kaikki konstruktionismi
> on
yksiselitteisesti virheellinen kanta ja kaikki evoluutioteoreettinen
> ajattelu yhtä
yksiselitteisesti väistämättä oikea ja totuudellinen
Tämän jälkimmäisen tulkinnan eksplisiittisesti torjumme
> minkätyyppisiä
selityksiä evoluutioteoria käyttää
> millaisen empiirisen
tutkimuksen kautta teoriaa kehitetään
> miten evolutiivisesti
kehittyneet ilmiöt erotetaan
> yhteiskunnallisesti
määräytyvistä ilmiöistä (jos tämä erottelu on jollain
> tavoin mielekäs)
> miten evoluutioprosessin
hitaus vakavasti otettuna ajatuksena
>vaikuttaa periytyvien
toimintataipumusten vaikutukseen
> mitkä kriteerit
määrittelevät sitä millaisten ilmiöiden suhteen
> olemme kiinnostuneita
evoluutiosta
> ovatko evoluutioteorian
teoreettiset premissit yhteensovitettavissa
> järkevällä tavalla niiden
yhteiskuntatieteellisten teorioiden kanssa joihin
> niitä halutaan sovittaa (ts mitkä periaatteet tätä synteesiä voivat ohjata),
tämä lista sisältää osittain
sellaisia kysymyksiä, joita nimenomaan nostamme esiin; tai
sitten sellaisia jotka
vaatisivat lisäyksiä/toisen artikkelin.
> Myötäsyntyiset sosiaaliset
taipumukset luvun luettelo ei oikein avaudu ja
> sitä pitäisi
kommentoida laajemmin. Mielen evoluution suhde organismien
> evoluutioon
ei tule riittävällä tarkkuudella käsitellyksi. Voin hyvin
> allekirjoittaa evoluution
käsityksen silloin kun sen ajatellaan
> koskettelevan eliöiden ja
niiden organismien kehitystä, mutta sitä en tiedä
> (eikä tämä tarjous myöskään
sitä kerro), kuinka vakavasti perusteltua
> tutkimusta mielen ja
sosiaalisten käyttäytymistaipumusten
> evolutionistisesta kehityksestä on olemassa.
ei ihme että ei avaudu jos referee ei ymmärrä peruspointsia, eli
ettei ole mitään 'mielen
evoluution suhdetta organismien evoluutioon' vaan
organismeilla on mieli ja
molemmat ovat evoluution tuotteita. Ja hänen
kaipaamaa tutkimusta on juuri se
mitä lainaamme ja esittelemme, siitä miten
vakavasti
perusteltua se on olisi kivaa keskustella, mutta ensin
sosiologien pitäisi tutustua
niihin teksteihin, ja siihen tämä
artikkelimme oli tarkoitus
kannustaa.
> jatkoa kovinkaan hyvin.
Seuraavaksi Heiskalaa (Toiminta, tapa...)
> käsitellään kohtalaisen
systemaattisesti, joskaan
> argumentit eivät ole
vahvimmasta päästä.
tässä olisi kiinnostavaa kuulla,
miten argumentit eivät kestä? Olemme todella yrittäneet tehdä ne tunnollisesti
ja myös selkeiksi.
> hiljaa kieleen ja ne kyllä
menevät paikoin ohi asiasta.
miten menevät ohi?
jälleen refereistä
ei ole hyötyä jos eivät millään lailla osoita missä virhepäätelmä on,
Anna
16.12.
2002
Merja hei,
luin vielä kerran läpi
artikkelin refereiden kommentit mielessä. Pituus on
nyt alle 6000 sanaa.. Artikkelin
tarkoitus-määritelmät ovat nyt lähes identtisiä
kaikkialla. Poistin myös etenkin
yhden turhan name-dropping-kohdan ja KAIKKI
mahdolliset ylimalkaisuudet.
Näkisimme mielellämme, että
artikkeli tulisi Sosiologiaan
koska siinä sitä keskustelua
olisi tärkeää käydä, ja siinä se
yksinkertainen peruspointtimme,
että ihmisillä on myötäsyntyisiä
toimintataipumuksia jotka
liittyvät sosiaaliseen kanssakäymiseemme, on
vielä uusi. Minusta tämä nousee
tekstissämme varsin selkeästi esille eikä
rakenne ole hirveän
rönsyileväkään. Tuli tosiaan se olo, että referee
ehkä
puhui ensimmäisestä versiosta,
joka tosiaan rönsyili...
Eli - emme tätä enemmän muokkaa (paitsi
tietenkin jos tulee sisällöllistä kritiikkiä esim
argumentaatioon liittyvää, mitä
nyt ei tullut).
Anna
Vuoden vaihteessa J.P.Roos tiedusteli lehden
toimituksen jäseneltä Pertti Tötöltä hänen
mielipidettään asiasta ja sai vastauksen joka osoittaa, että lehden
toimituskunnassa olisi ollut ainakin yksi evoluutioteoriasta kiinnostunut.
Häntä ei ollut kuitenkaan
pyydetty refereeksi.
3.1. 2003
Terve
huomasin hämmästyksekseni että
sinäkin olet mukana
toimituksessa joka on nyt pariin
kertaan hylännyt meidän
konstruktionismia ja evoluutiota koskevan
juttumme. Toivottavasti et
sentään refereenä!
Niin kuin omaa virkaasi koskevasta
asiantuntijalausunnosta tiedät,
pidän sinua järkevänä henkilönä
sosiologian piirissä (niitä ei
ole kovin paljoa!).
Mikä tässä nyt on että
Sosiologia-lehti ei voi julkaista edes lievästi
poleemista konstruktionismikriittistä/evoluutiomyönteistä
tekstiä?
Hyvää Uutta Vuotta
J P Roos
Terve vaan ja kiitos
Olen toimituksessa, mutta minua
ei ole päästetty refereeksi.
(poistettu lause jossa
kommentoidaan nimettömiä refereitä)
Sain kuitenkin pyynnöstä
jälkeenpäin lukeakseni jutun ensimmäisen version.
Saatoin olla muun toimituksen
kanssa samaa mieltä ainoastaan siitä, että juttu oli
liian pitkä eikä ollut artikkeli
vaan puheenvuoro, jossa on moneen
suuntaan eriytyviä argumentteja.
Toista versiota en ole nähnyt, mutta sitä
arvosteltiin edelleen muodon
osalta. Aiheen tärkeyden tuntui myöntävän
jopa päätoimittaja. Jossain
vaiheessa harkittiin jopa sitä, että
pyydettäisiin useammalta
kirjoittajalta kannanottoa evoluutiopsykologiasta
maailmalla käytävästä
keskustelusta, tai jopa erikoisnumeron toimittamista
aiheesta. Jälkimmäinen jäi
siihen, ettei kukaan halunnut ottaa urakkaa
hoidettavakseen.
Vaikka refereet
siis oli valittu melko tylystä päästä, ainut peruste,
jolla juttu torpattiin
oli se, ettei se refereiden mukaan sovi lehden
juttutyyppeihin. Joten minun
neuvoni on, että joko artikkelimaisempi pitkä
juttu tai lyhyempi
keskustelupuheenvuoro. Luulisin, että kolmas kerta
toden sanoo.
Pertti Töttö
PS. Olen muuten kirjoittanut
tulevaa kirjaani varten tekstin "Freud,
Westermarck ja aineiston
koko", joka on hengeltään hyvin samansuuntainen
kuin sinun ja Annan teksti.
Käytän siinä lähinnä vain E. O. Wilsonia ja
Arthur P. Wolfia tuomareina
Freudin ja Westermarckin kiistassa
insestitabuista. Juuri nyt on
iltalukemisena Bobbi Law'n
"Why sex matters?
Evolutionary
perpective on human behaviour".
7 1. 2003
Pertti hyvä,
(JP siis lähetti minulle teidän
keskustelunne)
- ensimmäisen ja toisen artikkeliversiomme välillä on todella suuria
eroja, argumentteja on hiottu ja
lisätty, kaikki mahdollisesti ylimalkaiselta tai provosoivalta
tuntuva on poistettu. Rakenne on kaksiosainen: (a)
keskustelu sosiologin
luontonäkemyksestä, esimerkkinä
Heiskalan kirja (b) Bourdieun habituskäsitteen
laajentaminen niin, että se
mahdollistaisi toisenlaisen luonnon ja biologian
huomioonottamisen. Se ei ole
Sosiologian artikkeliksi muodollisesti liian pitkä. Itse en
näe, mitä voisimme sille enää
tehdä - toki voi syventää ja soveltaa, mutta siitä tulee jo
uusi juttu. Jos poistaa
johdannon ja kritiikki-osan (ja menee suoraan
habitukseen), useat sosiologit
eivät ymmärrä ja tulee, kuten molemmilla refereekierroksilla,
kommentteja tyyliin "mikä
se adaptaatio on", "onko myötäsyntyisistä mentaalisista
taipumuksista todella vakavaa
tutkimusnäyttöä" jne.
Minulla oli se olo, että toisen
kierroksen refereet myös viittasivat ensimmäiseen
versioon, mm,.
puhuivat konstruktionististen 'olkinukkien
rakentamisesta' jne (ilman että
osoittivat missä niin
tekisimme).
Samalla toistetaan, että olisi
hyvä keskustella asiasta...
parhain terveisin
Anna
9. 1. 2003
Anna,
(poistettu yksi
kappale)
Tuo mitä kerrot
juttunne toisesta versiosta antaa kyllä erilaisen kuvan
kuin toimituskunnan kokouksessa refereiltä sain. Vaikutelma oli
pikemminkin, että muutokset ovat olleet
kosmeettisia. Minusta teidän
kannattaa ehkä nyt tehdä joitain kosmeettisia
muutoksia ja laittaa juttu
uudelle päätoimittajalle, joka saattaa olla
halukkaampi julkaisemaan
sen. Jos tekstinne on seuraavan kokouksen
listalla, pyydän
päätoimittajalta
sen luettavakseni ja toimin ylimääräisenä refereenä.
Olen nimittäin
kanssanne samaa mieltä, että kyse on niin tärkeistä
asioista
sosiologian kannalta, ettei pään pistäminen pensaaseen enää
auta.
Pertti Töttö
10.1.
2003
Pertti hei,
kiitos vastauksesta. Jutun
toinen versio meni
ymmärtääkseni uudelle päätoimittajalle, hän
sanoi kovin ystävällisesti että ovat periaatteessa
kiinnostuneita mutta mutta (eli refereet),
lähetin uuden hieman lyhennetyn
ja refereiden konkreettiset muutosehdotukset
huomioivan version Merjalle, sen
jälkeen en ole kuullut mitään.
Ajattelin, että jos kerran
jotkut halusivat teemanumeron, niin miksi ette voisi pyytää
vaikkapa sinulta, Heiskalalta ja
vielä joltain (Sulkuselta?) kommentteja meidän
tekstiin,
siitä se numero helposti
syntyisi...
parhain terveisin
Anna
Lopullinen hylkäys
10.1.
2003
Hyvät Anna ja J P !
Joudun valittaen toteamaan, että
käsikirjoituksenne ei sovellu
Sosiologia-lehdelle.
Käsikirjoituksen ongelmana on edelleen sen
rakenne, laajuus ja
moniaineksisuus. Ja edelleen haluan korostaa, että
sisällöllisesti pointtinne
myötäsyntyisistä toimintataipumuksista on hyvin
kiinnostava ja aiheena se olisi
tärkeä keskustelunavaus Sosiologia
-lehdessä.
Totesitte, että enempää ette ole
halukkaita muokkaamaan, paitsi jos tulee
sisällöllistä kritiikkiä. Koska julkaisemisen kannalta perusongelma ei ole
sisällössä, vaan artikkelin
pituudessa, rakenteessa ja samalla
esitystavallisessa
kommunikoivuudessa, niin tilanne on harmillisesti
umpikuja. Toivon, että löydätte
käsikirjoitukselle hyvän
julkaisufoorumin.
parhain terveisin,
Merja Kinnunen, päätoimittaja
Sosiologia-lehti
Hullun kirjoihin?
Näin siis artikkeli tuli
hylätyksi. Perusongelma ei siis ollut “sisällössä, vaan pituudessa, rakenteessa
ja esitystavallisessa kommunikoivuudessa”. Toisin sanoen ei evoluutioteoria
eikä konstruktionismikritiikki ollut ratkaisevassa
asemassa kun artikkeli hylättiin.
Jos ajatellaan nyt vaikkapa koko
jupakan tietyllä tavalla käynnistänyttä Kivisen ja Ristelän
artikkelia, niin sen pituus, rakenteellinen rönsyilevyys ja siihen sisältyneet
erittäin vahvat kannat eivät kuitenkaan muodostaneet estettä sen
julkaisemiseksi, koska se koettiin päätoimittajan sanoin niin tärkeäksi
keskustelunavaukseksi (ja julkaistiin lehden ykkösartikkelina). Tässä
tapauksessa kävi vain toisin (olisi itse asiassa mielenkiintoista tutustua sitä
koskeviin referee-lausuntoihin).
Viimeinen kommentti tuleekin
sitten Tieteen päivien Pertti Alasuutarin ja Pertti Tötön
välisestä keskustelusta aiheesta “Miten tehdään oikeaa tiedettä” 8.1.2003
Lähettäjä:
"Markku Javanainen"
13 .1. 2003
Hei JP, Anna
Kuuntelin Tötön
ja Alasuutarin väittelyn verkkovideonauhoituksena.
Väittelyn lopussa joku insinööri
kysyi Wilsonin sosiobiologiasta. Töttö
vastasi jotakin siihen tapaan
että aihe on relevantti sosiaalitieteidenkin
kannalta mutta että nykyisessä
suomalaisessa henkisessä ilmapiirissä
ei voi käydä järkevää
keskustelua evoluutiopsykologiasta. Tässä
yhteydessä Töttö
viittasi Sosiologia-lehteen tarjottuun artikkeliin
(taitaa olla tuttu?) ja sanoi
että jos asiasta menee puhumaan vakavasti
saa hullun paperit.
terveisin
Java