140404 Anna yhdistänyt Elinan viimeisin versio tähän – lukekaa tarkkaan läpi!!

OLIVATKO SUURET IKÄLUOKAT MURROKSEN MOOTTOREITA?

SUKUPOLVEN JA PERIODIN VAIKUTUSTEN ERITTELYÄ

Elina Haavio-Mannila, J.P. Roos ja Anna Rotkirch[1]

[Elina Haavio-Mannila on sosiologian emeritaprofessori, J.P. Roos sosiaalipolitiikan professori ja Anna Rotkirch sosiaalipolitiikan dosentti Helsingin yliopistossa]

Johdanto

Sukupolvi on ollut keskeinen sosiologinen käsite ainakin siitä lähtien kun Karl Mannheim (1928/1978) määritteli sukupolven sosiaaliseksi ryhmäksi, jota yhdistää sama ikä, yhteinen leimaava kokemus ja määrätyn tyyppinen mobilisoituminen, tietoisuus yhteydestä. Mannheimin kuuluisa artikkeli sisältää huomattavan määrän erilaisia elementtejä, joista vain osa on levinnyt vakiokäyttöön. Tätä käsitettä on hyödynnetty monissa tutkimuksissa ja siitä on tullut sosiaalinen tosiasia ja yksilöllisen itseymmärryksen väline. Aivan erityisesti ns. 60-lukulaisista on tullut tällainen ”mannheimilaisen” sukupolven perikuva. (JP tsekkaa: Virtanen 2001*; Purhonen 2004a; 2004b*, Hoikkala & Roos , Roos 2002englantilainen, ks. myös Roos, 1987, 48.)

Alkuperäinen sukupolven käsite on luonteeltaan biologinen. Sukupolvien ketju tässä mielessä on toisiaan seuraavien lasten ja vanhempien joukko. Edellisen sukupolven lapset kuuluvat uuteen sukupolveen. Vuosisadassa on yleensä noin neljä tai viisi. 4-5 sukupolvea, 2000 vuodessa n. 80-100 sukupolvea. Tämän sukupolven käsitteen rinnalle on noussut ajatus erityisistä sosiaalisista ja kulttuurisista sukupolvista. Toisin kuin biologiseen, sosiaaliseen sukupolveen voi joko kuulua tai olla kuulumatta. Tällöin vain murto-osa samasta ikäluokasta kuuluu johonkin sosiaaliseen sukupolveen ja kaikissa ikäluokissa ei välttämättä ole ollenkaan sukupolvia mannheimilaisessa mielessä. Sosiaalinen sukupolvi ei kuitenkaan synny mielivaltaisesti eikä siihen kuuluminen ole pelkästään itse määrittelyn asia.[2]

Biologisen ja sosiaalisen sukupolvien kanssa lomittainen käsite on ikäkohortti. Samaan kohorttiin kuuluvat ne ihmiset, jotka ovat syntyneet tiettynä aikajaksona eli periodina (Toivonen, 1999, 269). Biologiset sukupolvet eivät välttämättä kuulu samaan kohorttiin, kun taas sosiaalinen sukupolvi muodostuu tietyn ikäkohortin osasta.

Arkikielen ymmärrys sukupolvesta on usein mannheimilaista sukupolvea laajempi. Jos puhumme sukupolvesta joukkoilmiönä joka ei edellytä yhteistä tietoisuutta, sukupolveen saattavatkin lukeutua lähes kaikki. Esimerkiksi talvi- ja jatkosotiin osallistuneet ihmiset muodostavat tällaisen sotasukupolven, johon sota vaikutti erittäin voimakkaasti ja leimasi heidän myöhempää elämäänsä. Tällä saattoi sitten olla myös seuraavaan (biologiseen) sukupolveen kohdistuvia vaikutuksia: sotilaiden lapsista muodostui oma sukupolvensa (Tuominen, 1991).

Tässä artikkelissa kohortin ja laajasti ymmärretyn mannheimilaisen, sosiaalisen sukupolven käsitteitä käytetään rinnakkain. Tämä johtuu pitkälle siitä, että sukupolvia on melko vaikeaa tarkastella survey-aineiston avulla, ja suurin osa empiirisestä aineistostamme on kohorttiaineistoa. Tärkein ero kohortin ja mannheimilaisen sukupolven välillä on kuten mainittu siinä, että kohorttiin kuuluvat kaikki määrättynä aikana syntyneet, mutta kulttuurisen sukupolven muodostumiselle riittää usein tietty avantgardistinen vähemmistö.

Timo Toivonen (2003) erottaa kolmenlaisia aikavaikutuksia; sukupolvi-, periodi- ja ikävaikutuksen. Periodivaikutuksen käsite viittaa siihen, että jonkun ajankohdan tietty konkreettinen tapahtuma periaatteessa vaikuttaa kaikkiin silloin eläneisiin ihmiisiin. Ikävaikutus puolestaan viittaa lähinnä fyysisen iän ja elämänkokemuksen tuomiin muutoksiin. Sukupolvivaikutukseksi nähdään Toivosen (emt., 114) mukaan yleensä se, että henkilön nuoruudessa vakiintuneet asenteet ja käyttäytyminen jonkin asian suhteen säilyvät suhteellisen samankaltaisina läpi elämän. Toivonen kirjoittaa, ettei hän tiedä empiiristä tutkimusta, jossa todella olisi havaittu sukupolvivaikutus. Hän ei ilmeisesti ole huomannut, että seksitutkimuksissa on ilmennyt muutamia kiinnostavia sukupolvivaikutuksia, joista annamme alla muutaman esimerkinki..

Toivonen katsoo, että sukupolvitutkimuksia pitäisi tehdä sellaisilla aineistoilla, joiden avulla todellakin voidaan erottaa sukupolvivaikutus. . ”Parhaat mahdolliset aineistot olisivat sellaisia paneeliaineistoja, joissa samoilta henkilöiltä olisi samoin aikavälein kysytty samoin kysymyksin ja vastausvaihtoehdoin suhtautumista tiettyyn asiaan tai tiettyä käyttäytymistä, samalla kun meillä olisi tietoa näiden ihmisten avainkokemuksista nuoruuden sensitiivisenä periodina, elämän käännekohdista jne. Sellaisia aineistoja ei kuitenkaan ole.” (Toivonen, 2003, 115-116.)

Nähdäksemme Toivonen on tässäkin hiukan liian pessimistinen: seuraavassa käytämme aineistoja, jotka edes jossain määrin mahdollistavat puheen sukupolvista. Toisaalta Toivonen ehkä yksinkertaistaa tilannetta liikaa. Sukupolvi-, periodi- ja ikävaikutukset sekoittuvat toisiinsa useimmissa tapauksissa. Jonkin sukupolven ensimmäisenä toteuttama elämänmuutos voi levitä kaikkiin, siis muuttua periodivaikutukseksi. Sukupolvi ja periodi voivat vaikuttaa iän aiheuttamiin muutoksiin esimerkiksi lieventämällä niitä. Siten 60-lukulainen sukupolvi on omaksunut huomattavasti väljemmän ja nuorekkaamman pukeutumiskoodin, mutta se on myös jossain määrin omaksunut iän mukanaan tuoman pukeutumistavan. Näin puhtaita sukupolvi-, ikä- ja periodivaikutuksia voi olla vaikea erottaa, vaikka aineisto olisikin paneeliaineistoa ja tietomme keskeisistä elämänkokemuksista olisivat varmemmalla pohjalla. Syy- ja seuraussuhteet eivät silti olisi selviä. Tämä ilmenee myös seuraavassa tarkastelussa, jossa keskitytään sukupolven ja periodin vaikutusten erittelyyn.

Kysymme tässä artikkelissa millainen oli se sukupolvimurrosilmiö, johon on viitattu suurten ikäluokkien sekä 60- ja 70-luvun sukupolvien nimellä. Tarkastelumme painopiste on vuosina 1946-50 syntyneissä suurissa ikäluokissa, joihin kuuluvat elivät elämänsä herkkää vastaanottavaa jaksoa 1960-luvun lopulla, kulttuurisen, sosiaalisen ja poliittisen vapautumisen ja radikalisoitumisen periodina. Roos (1987, 55-56) kutsuu tätä ryhmää suuren murroksen sukupolveksi. Tällöin hän tarkoittaa käytännössä koko ikäluokkaa, eikä sen suppeata osaa. Yhden (pienen) osan tätä massasukupolvea muodostavat ns. 60-lukulaiset eli poliittisesti aktiivit kulttuuriradikaalit. Annamme erilaisia esimerkkejä siitä, millaiset muutokset leimasivat kyseistä ikäryhmää ja sen sisältämää sosiaalista sukupolvea. Vertaamme suuria ikäluokkia muihin ikäryhmiin ja kysymme, kuinka merkittäviä erot oikein olivat. Sukupolvivaikutuksen lisäksi pyrimme hahmottamaan kahden muun aikamuuttujan eli iän ja periodin vaikutusta elämäntapoihin ja –tyyleihin 1900-luvun loppupuolella. Erityisesti kysymme, mikä merkitys ja ajoitus seksuaalisella vapautumisella oli näissä prosesseissa, koska se on usein nähty yhtenä 60-lukulaisuuden arvomurroksen keskeisenä aineksena. Tarkastelemme myös muutamia tuloksia poliittisesta suuntauorientoitumisesta ja vapaa-ajan harrastuksista. Juuri täsä poliittisen ja seksuaalisen murroksen yhteyttä on pohtinut mm. Kimmo Rentola (2003), joka kysyy: Vaikka en menisikään niin pitkälle kuin Eric Hobsbawm, joka vertasi poliittista joukkomielenosoitusta seksiin, jokin suhde seksuaalisen ja poliittisen kumouksen välillä vallitsi. . muytta jääköön tarkempien hypoteesien testaaminen tuonnemmaksi ja toisille.”

Tässä yhteydessä käsittelemme vain muutamassa kohdassa sukupolvien sukupuolitettuja ominaisuuksia, jotka varsinkin monissa seksuaalikysymyksissä ovat merkittäviä. Monia kiinnostavia sukupuolieroja, esimerkiksi suhteessa seksuaalivapauden käsitteeseen, olisi syytä tutkia tarkemmin toisessa yhteydessä (ks. myös Haavio-Mannila & Kontula 2003; & K; Haavio-Mannila & Rotkirch 19978.).

Tutkimusaineistot ja -menetelmät

Artikkelimme perustuu neljään määrälliseen tutkimusaineistoon: suomalaisten seksuaalisuutta, helsinkiläisten opiskelijoiden mielipiteitä, suomalaisten elämäntyyliä sekä suomalaisten elämänkulkua kartuttaviin kyselyihin. Vastaajien syntymävuosi, lukumäärä ja vastausprosentti on esitetty taulukossa 1.

Taulukko 1.Tutkimusaineistot

Aineisto	Syntymävuosi	Vastaajia	Vastausprosentti
Seksi 1971	1917-53	2 188	92,9
Seksi 1992	1917-73	2 250	75,9
Seksi 1999	1917-80	1 496	45,8
Opiskelijat 1968	1935-49	546	78,0
Opiskelijat 1974	1930-55	561	62,3
Elämäntyyli 1995	1920-76	2 622	52,4
Elämänkulku 1998	1935-70	2 628	59,3

Näistä aineistoista kolme kuuluu Toivosen (2003) mukaan? toiseksi parhaaseen sukupolvitutkimuksen aineistotyyppiin eli trendiaineistoon (kolmas tosin varauksin). Tällaisessa aineistossa eri ajankohtina esitetään täsmälleen samat kysymykset edustavalle väestöotokselle, joka kullakin tutkimuskerralla koostuu eri ihmisistä. Kun vastaajat luokitellaan syntymävuoden mukaan, voidaan seurata tiettyjen kohorttien elämänkulkua ja erottaa mahdollista sukupolvivaikutusta.

Trendiaineistolla voidaan myös ilmiöiden pysyvyyttä ja muutosta selittää periodi- ja ikävaikutusten avulla. Käsittelemme periodivaikutuksena sitä, miten suomalaisen yhteiskunnan murros 1960-luvulla on vaikuttanut eri vuosina - erityisesti 1946-1950 sekä sitä ennen ja jälkeen - syntyneiden ihmisten asenteisiin ja käyttäytymiseen. Kolmas aikamuuttuja on ikä, joka usein vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja käyttäytymiseen. Ikääntymisen vaikutusta on mahdollista tutkia sukupuolielämää koskevassa trendiaineistossa, jossa samoja kohortteja on seurattu kolmeen kertaan melkein kolmenkymmenen vuoden aikana. Fyysiseen ikään liittyy monia sosiaalisia tekijöitä kuten perhevaihe, koulutus ja taloudellinen asema, jotka voivat selittää tutkituista ilmiöistä enemmän kuin itse ikä fyysisine resursseineen. Tässä näihin ikään liittyviin selittäjiin viitataan vain muutamassa kohdassa.

Artikkelimme pääaineistona ovat vuosina 1971, 1992 ja 1999 tehdyt seksikyselyt (Koskelainen, Sievers & Leppo, 1974; Haavio-Mannila & Kontula, 2001). Kahdessa ensimmäisessä tutkimuksessa haastattelija teki kotikäynnin ja esitti noin puolet kysymyksistä suullisesti, minkä jälkeen vastaaja täytti itse intiimimmän lomakkeen osan haastattelijan odottaessa. Vuonna 1999 aineisto kerättiin postitse. Vuonna 1971 haastattelijat olivat terveyssisaria ja vuonna 1992 Tilastokeskuksen ammattihaastattelijoita.

Seksitutkimukset ovat kahdella lailla trenditutkimuksia. Niissä voidaan samoin kysymyksin seurata ihmisten vastauksia iän karttuessa. Lisäksi niissä on myös retrospektiivisiä kysymyksiä esimerkiksi ehkäisyn käytöstä ensi yhdynnässä ja avioitumisesta ensimmäisen seksikumppanin kanssa. Niiden avulla voidaan tarkistaa mm. aineistojen luotettavuutta. Jos eri tutkimusajankohtina saadaan kultakin eri kohortilta samat vastaukset, voidaan päätellä, että ihmiset joko muistavat jotkin elämänsä käännekohdat samalla lailla eri-ikäisinä, tai muistavat samoin mutta haluavat kertoa siitä eri lailla. Vastauksista voidaan myös päätellä, ovatko aineistot edustavia jonkin asian, esimerkiksi yhdyntöjen aloitusiän suhteen (valitettavasti vuoden 1999 seksiaineistossa vanhemmat ja seksuaalisesti melko kokemattomat miehet ovat yliedustettuina, onko olennaista? muuten pois Haavio-Mannila & Kontula 2001, 47-59).

Toinen trendiaineistomme koostuu Teuvo Mällisen vuosina 1968 ja 1974 Helsingin yliopiston opiskelijoille suuntaamista postikyselyistä. Niiden avulla voimme ikään kuin suurennuslasin avulla katsoa, mitä yhteiskunnallinen murros merkitsi opiskelijoiden asenteiden ja käyttäytymisen kannalta 1960- ja 70-lukujen taitteessa, jolloin opiskelijaradikalismi oli voimallisinta (Rentola, 20043).

Aineistoon sisältyy muun muassa erilaisia Helsingin yliopiston opiskelijoiden arvoja ja asenteita luotaavia kysymyksiä sekä poliittisiin mielipiteisiin ja osallistumiseen liittyviä kysymyksiä. Aineistonkeruusta ei ole kaikilta osin säilynyt yksityiskohtaisen tarkkaa tietoa, ja seuraavat Tuula Teräväisen sosiologian pro gradu – tutkimustaan varten kokoamat tiedot perustuvat Helsingin yliopiston sosiologian laitokselle luovutettujen kysymyslomakkeiden mukana olleisiin asiapapereihin, joita ovat muun muassa lomakkeiden saatekirjeet ja otokseen valittujen nimiluettelot kultakin vuodelta.

Otoksen perusjoukkona olivat Helsingin yliopiston kirjoilla olevat suomenkieliset opiskelijat. Vuonna 1968 otokseen valittiin tasavälisellä otannalla yhteensä 700 henkilöä poimimalla sata henkilöä jokaisesta tiedekunnasta. Vuonna 1974 otokseen valittiin 900 henkilöä siten, että tiedekunnan koko oli painotettu opiskelijamäärän mukaan. Otannat suoritettiin yliopiston laskentakeskuksen toimesta.

Otoksiin valituille postitettiin kyselylomakkeen lisäksi muistutuskirje haastatteluun vastaamisesta noin viikon kuluttua lomakkeen lähettämisestä. Kysymyslomakkeet palauttaneiden suhteelliset jakaumat tiedekunnittain eivät poikkea merkittävästi otokseen valittujen vastaavista jakaumista. Vastausaktiivisuuden osalta oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelijat näyttävät kuitenkin olevan hiukan muita tiedekuntia alempana molempina vuosina.

Tässä artikkelissa emme ole painottaneet Helsingin yliopiston opiskelija-aineistoja tiedekunnittain, joten vastaajat eivät ole edustava otos kaikista Helsingin yliopiston opiskelijoista. Pienten tiedekuntien opiskelijat ovat varsinkin vuoden 1968 aineistossa yliedustettuina.

Kolmas aineisto on Tilastokeskuksen vuonna 1998 toimeenpanema elämänkulkututkimus. Koska pääkiinnostus kohdistui suuriin ikäluokkiin, otos oli ositettu siten, että vuosina 1945-50 syntyneitä vastaajia oli yli puolet kaikista eli 55 %, 12 % oli syntynyt 1935-44 ja 33 % vuosina 1951-70. Aineisto muistuttaa trendiaineistoa siinä suhteessa, että lomakkeessa kysyttiin asenteita eräisiin seksuaalielämän kiistakysymyksiin nykyään ja vastaajan ollessa 20-vuotias.

Retrospektiiviset kysymykset paljastavat ihmisten oman käsityksen siitä, miten hän ajatteli nuoruuden herkkinä vuosina verrattuna nykyisyyteen.

Neljäntenä aineistona käytetään Tampereen yliopiston Yhteiskunnallisen tutkimuslaitoksen vuonna 1995 suorittamaa elämäntyylitutkimusta (Alasuutari, 1997). Se on puhdas poikkileikkaustutkimus. Siinä on kuitenkin seksitutkimuksiin vertailtavissa olevaa tietoa uskonnollisuudesta ja alkoholinkäytöstä. Elämäntyylitutkimuksen tietoja poliittisesta kannasta voidaan verrata Helsingin yliopiston opiskelijatutkimuksiin. Meidän aiheemme kannalta elämäntyylitutkimuksessa on myös olennaista tietoa ihmisten harrastuksista. Poikkileikkausaineiston perusteella on tosin erittäin hankalaa erottaa toisistaan sukupolven ja iän vaikutusta harrastuksiin.

Periodin ja syntymäkohortin yhteisvaikutuksia tutkitaan sekä kuvioiden että logistisen regressioanalyysin avulla. Kuvioissa käytetään viiden vuoden syntymäkohorttiryhmitystä. Niissä näkyvä vuosiluku on kohortin keskimmäinen vuosi. Esimerkiksi 1948 tarkoittaa vuosina 1946-50 syntyneitä.

Epidemiologi Lawrence L. Kupper et al. (1985, 827) päätyvät tilastollista ikä-periodi-kohorttianalyysiä koskevassa 20 vuoden takaisessa huolellisessa katsauksessaan siihen, että regressiomenetelmät eivät tarjoa tärkeitä tulkinnallisia etuja perinteisten graafisten lähestymistapojen lisäksi.Tässä artikkelissa käytetään logistista ja lineaarista regressioanalyysiä testaamaan kuvioista näkyvien periodi- ja kohorttivaikutusten tilastollista merkitsevyyttä. Regressioanalyysit selkiyttävät mielestämme tulosten esittämistä ja tulkintaa.

Elämäntyylitutkimukseen sisältyviä vapaa-ajan harrastuksia tutkittaessa käytetään lineaarista regressioanalyysiä. Useaa ajankohtaa koskevien seksiaineistoja analysoidaan logistisen regressioanalyysin avulla, koska se mahdollistaa periodin ja sukupolven vuorovaikutuksen tarkastamista. Haittapuolena on se, että selitettävän muuttujan tulee olla kaksiluokkainen. Se supistaa käytettävää informaatiota, jota monesti olisi olemassa pitkänä välimatka-asteikkona. Asenteita koskevissa kuvioissa on silti käytetty alkuperäisten muuttujien keskiarvoja, koska ne antavat enemmän tietoa ihmisten mielipiteistä kuin kaksiluokkaiset prosenttiluvut.

Tässä artikkelissa käsitellään periodivaikutuksia historiallisen aikakauden ja tutkimusajankohdan kannalta. Historiallisen periodin vaikutusta kuvaa se, milloin (minä vuonna) joku ainutkertainen avaintapahtuma (esimerkiksi ensimmäinen yhdyntä) sattui eri vuosina syntyneiden elämässä.

Tutkimusajankohdan vaikutuksesta kertoo puolestaan se, mitä samasta ainutkertaisesta tapahtumasta kerrotaan kun siitä kysytään eri aikoina tehdyissä tutkimuksissa. Ihmiset saattavat muistaa tai tulkita joitakin toimiaan sen mukaan, mikä on poliittisesti korrektia sinä ajankohtana, jolloin he vastaavat kysymyksiin. He saattavat liioitella tai vähätellä kokemuksiaan sen mukaan, mitä he arvelevat pidettävän oikeana tai hyvänä. Trenditutkimuksista näkyy kunkin syntymäkohortin mielikuva esimerkiksi luotettavan ehkäisyn käytöstä ensimmäisessä yhdynnässä.

Tutkimusajankohdasta kertovat myös jonkin käyttäytymisen viimeisimmän ominaisuuksia koskevat vastaukset eri tutkimusvuosilta. Ne kuvaavat käyttäytymistä kun ihmiset ovat eri-ikäisiä ja/tai elämänkaarensa eri vaiheissa. Jotkut muutokset johtuvat biologisesta vanhenemisesta; esimerkiksi yhdyntätiheys harvenee ajan kuluessa. Toisissa tapauksissa ihmiset jatkavat samojen käyttäytymismallien (esimerkiksi sen, missä asennossa he ovat yhdynnässä tai kuinka usein he harjoittavat itsetyydytystä) toteuttamista vuodesta toiseen. Jotkut nuorena omaksutut tavat säilyvät kautta elämän.

Tiettynä historiallisena periodina vallitseva yleinen mielipide tai ajan henki ehkä enemmän asenteisiin kuin käyttäytymiseen. Myös yksilölliset tekijät muokkaavat asenteita. Mielipiteet saattavat ajan kuluessa muuttua kun elämänkokemus karttuu, elämäntilanne muuttuu ja elimistö rapistuu.

Periodivaikutuksen selvittämiseksi tutkimusvuosille annettiin arvot sen mukaan, kuinka monta vuotta oli kulunut ensimmäisestä seksitutkimuksesta vuonna 1971, joka sai arvon 1. Vuoden 1992 tietojen arvona on 21 ja vuoden 1999 arvona 28. Sukupolvivaikutuksen tutkimisessa käytetään yksittäisiä syntymävuosia. , joka on periodivaikutus joskus mutta ei aina Ensimmäinen yhdyntä-vastaukset muuttuvat muistin mukaan mutta eivät itse asiassa, tässä periodi on mitä 60-luvulla tapahtui. Sen sijaan ’viimeinen yhdyntä’ kielii periodivaikutuksesta tutkimuksen tekohetkellä. vrt alla ehdotus määriltemäksi

Terminologiasta mainittakoon, että sanoja syntymävuosi, syntymäkohortti ja sukupolvi käytetään synonyymeinä. Tutkimusvuosi merkitsee haastatteluhetken käytäntöjä mittaavissakysyvissä muuttujissa samaa sama kuin periodivaikutus.

Mihin murros ajoittui?

Alla tarkastelemme kyselyjen tulokset liittyen ensin seksuaaliseen käyttäytymiseen ja asenteisiin ja sitten poliittisiin mielipiteisiin ja harrastuksiin. Seksi-osiossa mittaamme seksuaalisuuden ideologista ja käytännöllistä irtaantumista avioliitto-instituutiosta. Tässä pohdimme muutamien hyviksi yleisindikaattoreiksi osoittautuneiden muuttajien avulla suurten ikäluokkien asemaa tässä murroksessa sekä muutosten suhdetta aikakauteen (periodi) ja sukupolveen. Kuten yllä jo todettiin, selkeää eroa tai kausaalista suhdetta ei aina ole mahdollista tai edes mielekästä esittää. Näytämme kuitenkin, että nimenomaan sukupolvivaikutuksia on mahdollista jäljitellätää ja että ne usein ovat merkittävässä asemassa.

Seksuaalinen käyttäytyminen

Seksuaalinen vallankumous 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa liittyi mm. ehkäisyvälineiden kehittymiseen sekä erityisesti naisten ja nuorten seksuaalisuuteen liittyvien asenteiden muuttumiseen (Haavio-Mannila & Rotkirch 1997; 2000)(VIITE**). Artikkelin tässä luvussa käsittelemme aluksi ilmoitettua ehkäisyn käyttöä ensi yhdynnässä ja naimisiinmenoa ensimmäisen sukupuolikumppanin kanssa. Nämä muuttujat kertovat seksuaalisuuden muuttuneesta suhteesta raskauteen ja avioliittoon. Sitten tutkimme yhdyntäasentoja, alkoholin käyttöä viimeisimmässä yhdynnässä sekä seksuaalista itsetuntoa ilmentäviä muuttujia, joita oletamme heijastavan seksuaalisuuteen liitettyä nautinnollisuutta.

Ehkäisy ensi yhdynnässä. Vuosien 1971 ja 1992-99 seksitutkimusten mukaan luotettavien ehkäisykeinojen käyttö ensimmäisessä yhdynnässä yleistyi 1940-luvun alussa syntyneistä aina 1960-luvun puolivälissä syntyneisiin saakka (kuvio 1). Sen jälkeen syntyneistä noin 70 % kertoo luetettavasta ehkäisystä ensi yhdynnässään. Käyrät muistuttavat käännettyä J-kirjainta. Kyseessä näyttäisi olevan sukupolvivaikutus yhdistettynä periodivaikutukseen tai onko pelkkä sukupolvivaikutus?? (taulukko 2). Ensi yhdyntä tapahtuu yleensä juuri nuoruuden ja sukupolvitietoisuuden muodostumisen aikana. Suuret ikäluokat olivat ensimmäinen sukupolvi, jossa enemmistöllä oli alusta lähtien mahdollisuus käyttää moderneja ehkäisyvälineitä. Varsinaisen huipun saavuttivat kuitenkin sen jälkeen syntyneet kohortit, jotka olivat nuoruudessaan myös ’60-lukulaisten’ läpiin ajaman seksuaalivalistuksen kohteena 1970-luvulla. Näiden jälkeen käyttämisaste tasaantuu.

Tutkimusvuosi eli periodi ei vaikuta lainkaan siihen, miten ihmiset kertovat ehkäisyn käytöstä ensimmäisessä yhdynnässään. Tästä voidaan päätellä, että tiedot ovat erittäin luotettavia.

Tähän kuvio 1 ja taulukko 2 **huom poista taulukosta ’en osaa laske näillle…” muuta ”Periodivaikutus” sanaksi ”Tutkimuksen ajankohta”, sama kuviossa kolme

sana ’seksikumppania’ liian suurella kuvio 2, vrt muut kuviot, yhdenmukaista

Ensi kumppanin kanssa naimisiinmeno. Ehkäisyn käyttöönotto helpotti yhdynnän kokeiluja ilman

Ensi kumppanin kanssa naimisiinmeno. Ehkäisyn käyttöönotto helpotti yhdynnän kokeiluja ilman

avioitumisaikomusta. Aina suuriin ikäluokkiin saakka noin puolet suomalaisista oli mennyt naimisiin ensimmäisen sukupuolikumppaninsa kanssa (kuvio 2). miksi 1918 syntyneistä niin korkeat luvut? ehdotus: 1920-luvun alussa syntyneiden kohdalla luvut ovat korkeampia, todennäköisesti toisen maailmansodan aiheuttaman liikkuvuuden ja epävarmuuden vuoksi. [3]/alaviite: ensimmäinen yhdyntä näissä ikäluokissa 22-24*?? iässä, HM & Kontula joku/ Sukupolvimuutoksen moottoreina olivat suuret ikäluokat, joista vain 40 % avioitui ensi kumppaninsa kanssa. Nuoremmissa kohorteissa ensimmäisen seksikumppanin naineiden osuus vähenisupistui nopeasti ja tasaisesti niin, että kaikkein nuorimmista vastaajista vain muutama prosentti kertoi menneensä naimisiin ensimmäisen partnerinsa kanssa. Taulukosta 2 näkyy, että nuoremmat syntymäkohortit viettivät ensi yhdyntänsä jälkeen sinkkuelämää tilastollisesti merkitsevästi yleisemmin kuin vanhemmat kohortit. Samalla ikä ensimmäisen yhdynnän ajankohtana myös laski (Haavio-Mannila M& Kontula 2001, 76-77 sama kun alaviitteessä?). Jos luotettavan ehkäisyn muutntujan kohdalla kyse on sekä sukupolvi- että lääketeknologian mahdollistamasta periodimuutoksesta, ensimmäisen seksikumppanin kohdalla näemme selvemmin merkkejä seksuaalimoraalin muutoksesta. Toki ehkäisyvälineiden leviäminen vaikutti myös seksuaalielämän aloittamisen ajankohtaan ja partnerivalintaan. Mutta vastaava seksuaalimoraalin murros on havaittu myös maissa, joissa ei ollut modernia ehkäisyvälineitä, kuten Neuvosto-Venäjällä (Haavio-Mannila & Rotkirch 19978).

Myös tutkimuksen ajankohdan vaikutusperiodivaikutus on tilastollisesti merkitsevä. Samoihin syntymäkohortteihin kuuluvat ihmiset sanoivat vuonna 1971 harvemmin kuin 1992 ja varsinkin 1999 , että he menivät naimisiin ensimmäisen sukupuolikumppaninsa kanssa. Ikä näyttäisi tässä vaikuttavan muistin tarkkuuteen tai vastaustyyliin. Ehkä seksuaalivallankumouksen aikana oli myös suorastaan velvoitteena sanoa, ettei mennyt naimisiin ensimmäisen kumppanin kanssa?

Vaihteleviaat asentojanot yhdynnässä on pidetty erityisesti naisten seksuaalisen tyydytyksen kannalta myönteisinä. Niiden omaksuminen oli osa 1940-luvun alussa syntyneiden seksuaalista vapautumista (kuvio 3). Yhdyntäasentojen moninaistuminen lisääntyi sitten tasaisesti aina 1970-luvulla syntyneisiin saakka. Sen jälkeen vaihtelevien asentojen käyttäjien osuus tasaantui vajaaseen 50 %:in. Kyseessä on harvinaisen slelkeä esimerkki sukupolvivaikutuksesta. 1960-luvun seksuaalinen vallankumous vapautti nuoren sukupolven seksuaalista käyttäytymistä monipuolisempaan suuntaan. Kaikkein nuorimpia (vuonna 1971 tutkittuja) lukuun ottamatta ikävaikutusta ei ole lainkaan, mikä osoittaa sen, että tämä seksuaalisen käyttäytymisen muoto säilyy ihmisillä ennallaan iän karttuessa mikäli he ovat sen omaksuneet nuorina.Elina oli poistanut ed lauseen, miksi? minusta tärkeä Tutkimuksen ajankohdan vaikutus vastauksiin ei ole tilastollisesti merkitsevä, eli tutkittavien ikä ei ole vaikuttanut useiden yhdyntäasentojen käyttöön.

Vastaavasti eri syntymäkohortit ilmoittavat samassa määrässä harjoittaneen itsetyydytystä vuosina 1971, 1992 ja 1999. Ajan kuluminen ja iän karttuminen ei siis ole vähentänyt tai lisännyt tiettyä käyttäytymistä (tai sen myöntämistä), vaan nuoruudessa opittu tapa näyttää säilyneen ennallaan (Haavio-Mannila & Kontula, 2001, 247-248; Kontula & Haavio-Mannila, 2002, 63-68).

Alkoholin nauttiminen ennen yhdyntää.

Noin joka viides vastaaja oli nauttinut alkoholia ennen viimeisintä yhdyntäänsä ’hiukan’, ’kohtalaisesti’ tai ’runsaasti’ (kuvio 4). Periodivaikutuksesta kertoo se, että alkoholin käyttö ennen yhdyntää kasvoi vuodesta 1971 vuoteen 1999. Alkoholipolitiikan vapautumisen hurmassa ihmiset tottuivat liittämään alkoholin myös yhdyntään. Myös sukupolvivaikutus on merkitsevä ja suunnilleen samansuuruinen eri periodeina. Etenkin vuosina 1971 ja 1999 suuret ikäluokat käyttivät erityisen usein alkoholia ennen viimeisintä yhdyntäänsä.

Kun vertaa kuvioita 3 ja 4, tulee esille että vuonna 1971 nuorin syntymäkohortti (1951-55 syntyneet) harrasti ’pikapanoa’: alkoholin vaikutuksen alaisena suoritetussa viimeisimmässä yhdynnässä oli käytetty vain yhtä asentoa.

Seksuaalinen pääoma. Samalla lailla kuin esimerkiksi Bourdieu (1994) puhuu kulttuurisesta, sosiaalisesta ja taloudellisesta pääomasta, voidaan puhua myös seksuaalisesta pääomasta. Itse arvioitua seksuaalista pääomaa on mitattu kysymyksillä: ”Mitä mieltä olette seuraavista sukupuolielämäänne ja ominaisuuksianne koskevista väitteistä? Olen seksuaaliasioissa varsin taitava, olen seksuaalisesti aktiivinen ja olen sukupuolisesti puoleensavetävä?” (1992 ja 1999 seksitutkimukset). Vaihtoehtoja oli viisi. Ne ulottuivat vastauksesta ’täysin samaa mieltä vastaukseen ’täysin eri mieltä’. Vastaukset kolmeen osakysymykseen korreloivat voimakkaasti. Niistä muodostettiin summa-asteikko, jonka reliabiliteetti on 0,79. Asteikon vaihteluväli oli 3-15. Logistista regressioanalyysiä varten se jaettiin kahtia arvojen 9 ja 10 väliltä. Molempina tutkimusvuosina miehillä oli tilastollisesti merkitsevästi enemmän itse arvioitua seksuaalista pääomaa kuin naisilla (miehet 55 % 1992 ja 61 % 1999, naiset vastaavasti 34 % ja 41 %).

Tutkimusten välisenä aikana sekä miesten että naisten seksuaalisen pääoman lisääntyminen osoittaa tilastollisesti merkitsevää, tosin määrällisesti vähäistä periodivaikutusta. Sukupolvivaikutus on tässä paljon merkittävämpi kuin periodivaikutus. Nuori polvi arvioi itsensä huomattavasti useammin kuin vanhempi seksuaalisesti aktiiviseksi, taitavaksi ja puoleensavetäväksi sekä vuonna 1992 että 1999 (kuvio 5 ja taulukko 3). Nuori sukupolvi on herkkänä ja vastaanottavana kautenaan joutunut enemmän kuin vanhat alttiiksi kodin, koulun ja median valistukselle, jonka mukaan on hyvä – ei suinkaan synti - olla seksuaalisesti taitava, aktiivinen ja puoleensavetävä, mikä merkitsee hyvää seksuaalista itsetuntoa. Nuorten monipuolinen ja tyydytystä tuottava seksuaalinen käyttäytyminen, jota edellä on käsitelty, lienee myös syynä heidän seksuaaliseen pääomaansa.

Kuvio 5 aktiivinen-sanasta puuttuu ’n’.

Tähän taulukko 3

Mielenkiintoisesti kyllä biologisen iän karttuminen vuodesta 1992 vuoteen 1999 lisäsi melkein kaikkien naisten ja erityisesti vanhempien, 1920- ja -30-luvulla syntyneiden naisten itse arvioitua seksuaalista pääomaa, vaikka ikääntymisen usein ajatellaan vähentävän ihmisen seksuaalista aktiivisuutta. Kyseessä on todennäköisesti periodivaikutus, joka on tilastollisesti merkitsevä. Vanhempien naisten kovin alhainen seksuaalinen pääoma 1992 on voinut koheta mm. naisten seksuaalisuutta tukevan julkisen keskustelun ansiosta 1990-luvulla.

Seksuaaliasenteet

Seuraavaksi tarkastelemme asennoitumista eräisiin seksuaalisia oikeuksia tai vapauksia koskeviin kysymyksiin seitsemän s kuuden seksitutkimuksiin 1990-luvulla sisältyneiden väittämän avulla. Seksuaalisen moninaisuuden ja itsemääräämisen suvaitseminen oli yksi seksivapaustaistelijoiden tärkeimmistä tavoitteista 1960-luvulla. Kiistakysymyksiä olivat esimerkiksi naisten uskottomuus, pornografia, prostituutio ja homoseksuaalisuus. Koska homoseksuaalisuudesta on tietoja useammasta aineistosta, käsitellään sitä erillään eräistä muista seksuaalisia oikeuksia tai vapauksia koskevista kysymyksistä.

Seksuaalioikeudet, porno ja prostituutio. Vuosia 1992 ja 1999 koskevassa kuuden muuttujan faktorianalyysissa käytetään pääkomponenttianalyysia ja Varimax-rotaatiota. Faktorianalyysissä ensimmäisellä faktorilla latautuivat seuraavat kolme väittämätä:

Faktori-

lataus

-0,77 Kunnon nainen ei osoita avoimesti kiinnostustaan seksiin.

0,69 Itsetyydytyksestä ei ole terveydellistä haittaa

0,67 Naisilla on täysi oikeus tehdä aloitteita halutessaan seksuaaliseen kanssakäymiseen miesten kanssa

0,34 Pornografian katselu voi olla mielestäni hyvin kiihottavaa

Kolmesta ensimmäisestä väittämästä laadittiin summa-asteikko laskemalla yhteen vastaukset asteikolla 1-5 ja jakamalla summa kolmella (neljäs väittämä jätettiin tästä asteikosta pois koska se latautui vahvemmin toisella faktorilla). Negatiivisen latauksen saanut väittämä käännettiin toisensuuntaiseksi. Summamuuttujaa ei painotettu faktorilatauksilla, jotta voitaisiin verrata kahdelle eri faktorille sijoittuvien asenteiden keskimääräistä voimakkuutta. Kolmesta viiteentoista ulottuvan sSumma-asteikon (vaihteluväli 3-15) keskiarvo on 12,7. Asteikko katkaistiin arvojen 12 ja 13 väliltä. Tämän luokittelun mukaan miehistä 61% oli vuonna 1992 suvaitsevaisia, vuonna 1999 67% ja naisista vastaavasti 55% ja 59%. Asennoituminen ei siis juuri siis enää viime vuosikymmenellä riippuriippunut periodistanut tutkimuksen ajankohdasta eli periodista tai vastaajan iästä. Sukupuolten väliset erot ovat sen sijaan tilastollisesti erittäin merkitseviä.

Kyseessä on selvä sukupolvivaikutus: Aina 1950-luvulla syntyneisiin saakka ihmiset suvaitsevat naisten seksuaalioikeudet ja itsetyydytyksen sitä useammin, mitä nuorempaan polveen he kuuluvat (kuvio 6 ja taulukko 3). Sitä nuoremmissa syntymäkohorteissa asennoituminen pysyi samalla korkealla tasolla. Jälleen juuri suuret ikäluokat ovat ne, jonkaiden kohdalla samansuuntainen trendi muuttuu enemmistön mielipiteeksi.

Kuvio 6 ja taulukko 3

/miksi 6 ja 7 kahdesti eri lailla?

Toisella faktorilla latautuvat seuraavat väittämät:

Faktori-

lataus

0,87 Kannatan yhteiskunnan valvonnassa toimivien ilotalojen perustamista

0,87 Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että ihmiset ansaitsevat rahaa myymällä seksuaalisia palveluksia (eli harjoittamalla prostituutiota)

0,51 Pornografian katselu voi olla mielestäni hyvin kiihottavaa

Tätä pornon ja prostituution hyväksymistä kuvailevaa summamuuttujaa ei myöskään painotettu faktorilatauksilla.

Kahden summamuuttujan välillä on selkeitä eroja. Naisten seksuaaliset aloitteet, itsetyydytys ja homoseksuaalisuus hyväksytään paljon yleisemmin kuin porno ja prostituutio. Keskiarvo viimeksi mainitulla muuttujalla on asteikolla kolmesta viiteentoista 3-15 on 8,8. Asteikko katkaistiin 8:n ja 9:n väliltä. Miehistä myönteisiä oli 66 % vuonna 1992 ja 79 % vuonna 1999, naisista vastaavasti 29 % ja 36 %, Sukupuoliero on huomattava ja tilastollisesti erittäin merkitsevä.

Tässäkin muuttujassa näemme sukupolvivaikutuksen, eli syntymävuoden vaikutus pornoon ja prostituutioon asennoitumiseen on käyräviivainen ja tilastollisesti merkitsevä. Suhtautuminen myönteistyy siirryttäessä vanhimmasta polvesta 1960-luvulla syntyneisiin, ja pysyy sitten samantasoisena aina 1970-luvulla syntyneisiin saakka, joiden parissa näkyy kielteistymistä (kuvio 7). Varsinkin vuonna 1992 nuorimmat vastaajat torjuivat pornografian ja prostituution. Nämä olivat nuoreita aikana, jolloin prostituutio ja seksibaarit tulivat näkyväksi osaksi suomalaista katukuvaa.

Elämäkulkuaineiston perusteella (vrt alla) taas nuoret ovat ikääntyessään alkaneet kannattaa entistä enemmän prostituutiota ja pornografiaa.

Suhtautuminen homoseksuaalisuuteen. Siirrymme seuraavaksi käsittelemään asennoitumista homoseksuaalisuuteen. Siitä on tietoja seksitutkimuksista vuosilta 1971, 1992 ja 1999 1995 ja elämäntyylitutkimuksesta 1995.

Homoseksuaalisuuden kriminalisoinnin poistamista lainsäädännöstä koskeva keskustelu alkoi Suomessa 1960-luvun lopulla ja uudistus toteutui vuonna 1971. Hyppäyksenomainen suvaitsevaisuuden lisääntyminen suhteessa homoseksuaalisuuteen yksityisasiana[4] tapahtui nimenomaan 1940-luvulla syntyneiden parissa, jonka edustajat silloin olivat myös ajamassa lainsäädännön muutosta. Mitä nuorempi vastaaja, sitä yleisemmin hän suvaitsi homouden (kuvio 8). Sukupolvivaikutusta kuvaava ristiintulo- tai vedonlyöntisuhde (odds ratio) on tilastollisesti merkitsevä.

Periodin vaikutus homoasenteisiin on merkitsevä (p<0,001). Asenteet myönteistyivät 1970-luvulta 1990-luvulle. Kehitys ei kuitenkaan ole suoraviivainen. Sallivuus lisääntyi vuodesta 1971 vuoteen 1992 mennessä, minkä jälkeen kielteisyys lisääntyi. Tämä näkyy myös logistisesta regressioanalyysistä. Eri periodeina sukupolvivaikutus vedonlyöntiristiintulosuhteena (odds ratio) mitattuna on suunnilleen samansuuruinen.

Elämänkulkututkimuksessa 1998 kysyttiin: ”Miten suhtaudutte seuraavaksi lueteltuihin seikkoihin? Abortti, homoseksuaalisuus, ehkäisy, avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet, esiaviolliset seksisuhteet ja armokuolema/eutanasia”. Niille tutkituille, jotka antoivat vastauksen ”‘hyväksyn homoseksuaalisuuden”’ annettiin arvo 3, ”‘hyväksyn jossain määrin homoseksuaalisuuden”’ ja ”‘en osaa sanoa”’ vastanneet saivat arvon 2 ja ”‘en hyväksy lainkaan”’ arvon 1.

Elämänkulkututkimuksen homoseksuaalisuusasenteita kuvaavat tulokset ovat varsin samanlaiset kuin seksitutkimusten (kuvio 9), eli hyppäys suvaitsevaisuuteen päin tapahtui jo 1940-luvun alussa syntyneiden ryhmässä. Sen jälkeen hyväksyntä vielä lisääntyi, mutta loivemmin.

seuraava kuvio on jo edellä

voiko kuviot 8 ja 9 laittaa vierekkäin? sopisi hyvin

Elämänkulkututkimuksessa pyydettiin ihmisiä myös arvioimaan, mikä heidän asenteensa homoseksuaalisuuteen oli ollut 20-vuotiaana. Vastaajat katsoivat olleensa 20-vuotiaana suvaitsemattomampia kuin nykyään (tutkimuksen tekovuonna 1998). Kuvio 9 kuitenkin paljastaa mielenkiintoisen seikan: vuosina 1941-1946 syntyneet asennoituivat 1971 ja 1990-luvulla samalla tavoin homoseksuaalisuuteen! Elämänkulkututkimuksen samoina vuosina syntyneet vastaajat väittävät kuitenkin olleensa 20-vuotiaana vähemmän suvaitsevaisia kuin nykyisin. Tässä on hankalaa päätellä mikä on ikä-, sukupolvi- tai periodivaikutusta, koska ne sekoittuvat toisiinsa. Veikkaamme, että suhtautuminen homouteen ilmentää ainakin sukupolvivaikutusta, koska syntymäkohorttien väliset erot ovat pysyneet muuttumattomina vuodesta 1971 aina 1990-luvun loppuun.

Tuloksemme perusteella voimme jakaa ihmisiä seksuaalisuuden suhteen Aineisto voidaan jakaa kolmeen sukupolviryhmään: vanhat suvaitsemattomat, suvaitsevaiset suuret ikäluokat, ja 1970-luvulla syntynyt ryhmä, joka on useissa asioissa hieman vähemmän vapaamielinen kuin 60-lukulaiset, ja prostituutioon suhteen selvästi kielteisempi. Samalla nuorimman kohortin asenteet näyttävät 90-luvun aikana muuttuuneen suvaitsevaisemmiksi, mm. suhteessa homoseksuaalisuuteen. Mittaamissamme seksimuuttujissa suuret ikäluokat olivat selviä muutoksen moottoreita.

Politiikka

Sukupolvi vaikuttaa selvästi myös ihmisten poliittiseen suuntautumiseen. Tässä tarkastelemme ensin koko väestön ja sitten Helsingin yliopiston opiskelijoiden poliittista kantaa. Koko väestöstä käytämme vain vuoden 1995 elämäntyylitutkimuksen aineistoa. Opiskelijoista meillä on vertailukelpoista trendiaineistoa kahdelta tutkimusvuodelta. Niinpä voimme seurata opiskelijoiden poliittisen kannan muutosta opiskelijaradikalismikauden alusta 1968 sen loppuvaiheeseen 1974.

Puoluekanta. Elämäntyylitutkimuksessa poliittista kantaa tutkittiin mm. kysymyksellä ”Jos eduskuntavaalit olisivat huomenna, niin minkä puolueen ehdokasta luultavasti äänestäisitte?” Lomakkeen 13 vastausvaihtoehtoa luokiteltiin kolmeen ryhmään:.

• Vasemmisto: Suomen sosialidemokraattinen puolue ja Vasemmistoliitto
• Oikeisto: Kokoomus, Suomen keskusta, Ruotsalainen kansanpuoue, Suomen maaseudun puolue, Suomen kristillinen liitto, Vihreä liitto tai muut vihreät, Nuorsuomalaiset ja joku muu puolue tai ryhmittymä
• Ei mitään: En osaa sanoa, en äänestäisi lainkaan ja en halua sanoa

Vasemmistopuolueiden suosio oli 1995 koko väestössä yleisintä ennen suuria ikäluokkia syntyneillä (kuvio 10). Vuonna 1945 syntyneistä alkaen vasemmiston kannatus alkoi laskea ja sen väheneminen jatkui suoraviivaisesti aina 1978 syntyneisiin saakka. Oikeistopuolueiden kannatus on melko tasaista eri sukupolvissa. Kaikkein nuorin polvi on oikeistolaisin, mutta suurin osa 1960- ja -70-luvuilla syntyneistä ei osaa sanoa poliittista kantaansa tai jättäisi äänestämättä, jos eduskuntavaalit olisivat huomenna.

Voimme myös tarkastellla poliittisia kantoja pienessä osaryhmässä, josta osa osallistui tutkimusaikana aktiivisesti opiskelijaradikalismiin ja toimi ehkä jonkinlaisena asenneilmapiirin luojana.

Teuvo Mällisen Helsingin yliopiston opiskelijoille 1968 ja 1974 tekemä kyselytutkimus tarjoaa ainutlaatuista tietoa yliopistossa opiskeluajankohdan yhteydestä poliittiseen kantaan. Vasemmistopuolueiden (Sosialidemokraattinen puolue, Suomen kansan demokraattinen liitto, Suomen kommunistinen puolue ja Työväen ja pienviljelijöiden sosialidemokraattinen liitto, joka 1974 oli nimeltään Sosialistinen työväenpuolue) kannatus kasvoi opiskelijoiden keskuudessa voimakkaasti vuodesta 1968 vuoteen 1974 (kuviot 11 ja 12). Vuonna 1968 vajaa neljännes opiskelijoista piti jotakin vasemmistopuoluetta parhaimpana, vuonna 1974 jo lähes joka toinen.

Vasemmiston kannatuksen lisääntyminen opiskelijoiden keskuudessa 1960- ja 1970-lukujen taitteessa on erinomainen esimerkki periodivaikutuksesta.

Asenteet tasa-arvoa ja demokratiaa kohtaan. Helsingin yliopiston opiskelijoita koskevissa kyselyissä esitettiin runsaasti poliittisia väittämiä. Faktorianalyysin avulla löytyi niiden joukosta kaksi faktoria, joita voidaan kutsua (I) tasa-arvon ja (II) demokratian vaatimuksiksi. Nämä ulottuvuudet kattavat 46 % yhdeksän asennemuuttujan vaihtelusta. Faktorianalyysissa käytetään pääkomponenttianalyysi ja rotaatio on Varimax. Tasa-arvofaktorilla latautuvat seuraavat muuttujat:

Faktori-

lataus

0,73 Eri ammattien väliset tuloerot pitäisi poistaa.

- 0,72 Luokaton yhteiskunta on mahdoton maailmassa, jossa ihmiset eroavat lahjoiltaan ja pyrkimyksiltään.

- 0,67 Yksityinen omistusoikeus on ihmisen kallisarvoisin oikeus.

0,66 Ihmisten on päästävä päättämään itseään koskevista asioista. Demokratia on toteutettava yrityksissä antamalla valta työntekijöille.

- 0,58 Sosiaaliturva rajoittaa ihmisten vapautta ja vähentää heidän yritteliäisyyttään.

-0,55 Ihmisen perusluonne on muuttumaton.

Demokratiaulottuvuudella korkeimmat lataukset saivat seuraavat väittämät:

Faktori-

lataus

0,73 Useimmat poliitikot ovat rehellisiä.

- 0,66 Vaaleilla ei ole merkitystä, koska niissä ei mikään muutu oleellisesti.

- 0,55 Yhteiskunnassa pitäisi päätösvalta olla eri alojen asiantuntijoilla eikä poliitikoilla.

Vastausvaihtoehdot ovat ’täysin samaa mieltä’, ’jokseenkin samaa mieltä’, ’jokseenkin eri mieltä’ ja täysin eri mieltä’. Tasa-arvon ja demokratian ulottuvuuksista laadittiin summa-asteikot, joissa vaihteluväli on 1-4 eli summat jaettuina muuttujien lukumäärällä. Faktorilla negatiivisesti latautuneiden muuttujien arvot käännettiin vastakkaisiksi.

Tasa-arvon vaatimus lisääntyi tilastollisesti merkitsevästi vuodesta 1968 (keskiarvo 2,3) vuoteen 1974 (2,4). Demokratian kannatus kasvoi viidessä vuodessa 2,1:sta 2,2:en, mutta ero ei ole tilastollisesti merkitsevä. Tuloksia voidaan pitää lievinä periodivaikutuksina. Kuudessa vuodessa yhteiskunnallinen ilmapiiri oli muuttunut tasa-arvoa ja demokratiaa suosivampaan suuntaan.

Tasa-arvon vaatimus oli molempina tutkimusvuosina vahvinta vasemmistolaisten ja heikointa oikeistolaisten opiskelijoiden parissa. Se väheni oikeistolaisopiskelijoiden keskuudessa tutkimusten välisenä aikana hivenen verran eli vuoden 1968 2,4:stä vuoden 1974 2,3:en, mutta kohosi keskustalaisilla 2,4:stä 2,6:en ja vasemmistolaisilla 2,6:sta 3,3:en.

Sen sijaan demokratian vaatimus oli vuonna 1968 voimakkainta oikeistopuolue kokoomusta kannattavien opiskelijoiden keskuudessa (2,7). Oikeistolaisilla demokratiavaatimus kuitenkin väheni vuoden 1974 tutkimukseen mennessä 2,5:en. Keskustalaisilla poliittiseen kansanvaltaan uskovien osuus pysyi ennallaan (2,5). Vasemmistolaisilla demokratian kannatuksen kasvu oli voimakkainta: keskiarvo kohosi 2,4:stä 2,8:an.

Opiskelijoiden keskuudessa vasemmiston kannatuksen nousuun 1960- ja -70-lukujen taitteessa liittyy siis sekä tasa-arvo- että demokratiavaatimuksen vahvistuminen. Taistolaisen opiskelijaliikkeen aikana vasemmistolaisopiskelijat eivät menettäneet uskoaan tasa-arvoon ja demokratiaan kuten oikeistolaisopiskelijoille kävi. Kyse on valikoivasta periodivaikutuksesta.

Vapaa-ajan elämäntyyli

Viimeksi tarkastelemme vielä lyhyesti kolmatta elämänpiiriä eli ihmisten vapaa-ajan viettoa. Suurilla ikäluokilla ja niitä nuoremmilla jotkin vapaa-ajan harrastukset ovat selvästi erilaisia kuin vanhemmilla sukupolvilla, mutta voiko tässä erottaa yhteiskunnan muuttumista sukupolvien mieltymyksistä?

Harrastukset. Vuoden 1995 elämäntyylitutkimuksessa kysyttiin: ”Kuinka tärkeitä seuraavat harrastukset ja elämänpiirit ovat teille?” Harrastukset olivat liikunta tai urheileminen, taide, matkustaminen, ostoksilla käyminen, kodin kunnostaminen, luonnossa oleminen, lukeminen, TV, video ja radio, tietokoneharrastus, ruuanlaitto ja käsityöt. Vastausvaihtoehdot ovat ’täysin yhdentekevä’, ’ei kovinkaan tärkeä’, ’jossain määrin tärkeä’, ’melko tärkeä’ ja ’erittäin tärkeä’.

Monet harrastukset kuten ruuanlaitto, kodin kunnostaminen, TV, video ja radio, ostoksilla käyminen, taide, lukeminen ja liikunta eivät juuri liittyneet syntymävuoteen. Seuraavassa tarkastellaankin vain neljää, yhtä kullekin em. ulottuvuudelle kuuluvaa harrastusta, jossa voisi olla kyse sukupolvivaikutuksesta eli jotka korreloivat merkitsevästi syntymävuoden kanssa. Kuviossa 13 esitetään luonnossa olemisen, matkustamisen, käsitöiden ja tietokoneharrastuksen tärkeys.

Varsinkin käsityöt mutta myös luonnossa oleminen ovat vanhemman polven harrastuksia, kun taas etenkin tietokoneharrastus ja matkustaminen kuuluvat nuoremman polven elämänpiiriin. Tulosta voidaan pitää periodi- ja sukupolvivaikutuksena, koska tietokoneita ei vanhimman polven nuoruudessa ollut ja matkustaminen oli kalliimpaa ja vaikeampaa. Tietokoneharrastus on melko yleistä jo 1940-luvun alussa syntyneiden keskuudessa, vaikka he eivät sitä voineet nuoruudessaan harrastaa.[5]

Luonnossa oleminen ja käsityöt vähentyvät jo 1940-luvun alussa syntyneistä kohorteista alkaen. Harrastusten periodimainen muuttuminen on todettu myös muissa suomalaisissa tutkimuksissa (Niemi & Pääkkönen, 1989; Melkas, 2003). Erityisesti käsitöiden merkitys on vähentynyt valmisvaatetuotteiden yleistyessä. Nykynuoret eivät ole nuoruudessaan oppineet tekemään käsitöitä yhtä paljon kuin 1920- ja 1930-luvulla syntyneet sodan ja pulan sukupolven jäsenet, joille käsitöiden teko oli lähes välttämätöntä. Käden taitojen käyttäminen käsitöissä on muuttunut tietokoneen näpäyttelyksi ainakin tämän artikkelin ensiksi mainitun kirjoittajan kohdalla.

Harrastusten lisäksi elämäntyyli-aineisto tarjoaa mahdollisuuden tarkastella suomalaisten kulttuurista pääomaa (Alasuutari, 1997). Marko Valo Tampereen yliopiston sosiologian ja sosiaalipsykologian laitoksella muodosti Alasuutarin pyynnöstä elämäntyyliaineistosta kulttuurista pääomaa kuvaavan summamuuttujan seuraavista neljästä alkuperäisen aineiston muuttujasta: klassinen konserttimusiikki vastaa omia mieltymyksiä ja kuuntelutottumuksia, kiinalainen ruoka vastaa omaa makua, itsensä kehittäminen ja opiskelu ovat tärkeitä elämässä ja taide on tärkeä harrastus ja elämänpiiri. Kulttuuripääoma on sidoksissa koulutukseen: mitä enemmän koulutusta, sitä enemmän kulttuurista pääomaa. Sukupolvi vaikuttaa siihen hyvin vähän (taulukko 4).

Taulukko 4 tänne.

Nuorella sukupolvella on enemmän koulutusta kuin vanhemmalla. Niinpä vakioimme koulutuksen vaikutuksen lineaarisessa regressioanalyysissä (taulukko 4). Siitä huolimatta käsityöt, luonnossa oleminen ja kulttuurinen pääoma ovat vanhemman polven ja tietokoneharrastus nuoren polven hobbeja. Matkustaminen ei koulutuksen vakioinnin jälkeen enää liitytynyt sukupolveen.

Alkoholinkäyttö. Keskioluen myynnin salliminen muuallakin kuin Alkon myymälöissä vuodesta 1969 lähtien muutti radikaalisesti suomalaisten juomatottumuksia (Sulkunen, 1981). Tämä periodimuutoksen aikoihin, vuonna 1971, vain vajaa neljäsosa 18-54 -vuotiaista suomalaisista kertoi viimeksi käyttäneensä alkoholia (olutta tai muita alkoholijuomia) alle kuukausi sitten (kuvio 147). Kahdessa seuraavassa vuosikymmenessä alkoholinkäyttö lisääntyi voimakkaasti sekä seksitutkimusten että elämäntyylitutkimuksen mukaan.

Kuviot 14 ja 15

Vuonna 1971 kuukausittainen alkoholikäyttö oli paljon harvinaisempaa kuin 1999. Kaiken ikäiset joivat yhtä harvoin. Sen sijaan 1990-luvulla ’kaiken kaikkiaan alkoholia’ vähintään kerran kuukaudessa käyttävien osuus kasvoi siirryttäessä nuorempiin kohortteihin aina 1960-luvulla syntyneisiin saakka. Vastaajia pyydettiin ottamaan mukaan nekin kerrat, jolloin he olivat nauttineet hyvin pieniä määriä alkoholia, vaikkapa vain puoli pulloa keskiolutta tai tilkan viiniä. Juominen pysyi ennallaan vuodesta 1992 vuoteen 1999. Vuoden 1995 elämäntyylitutkimuksen mukaan alkoholin käyttö oli harvinaisempaa kuin 1999 seksitutkimuksen mukaan.

Humaltuminen ainakin kerran kuukaudessa oli 1990-luvulla kaikkein nuorimpiin kohortteihin saakka sitä yleisempää mitä nuoremmista vastaajista on kyse (kuvio 16). Humaltumisesta ei ole tietoa vuodelta 1971.

Periodin vaikutus alkoholinkäyttöön on suuri: keskioluen myynnin vapautuminen 1969 lisäsi alkoholin käyttöä. Myös sukupolven vaikutus on selkeä: suurista ikäluokista eteenpäin ihmiset ovat nuorena vastaanottavaisena ikäkautenaan tottuneet alkoholinkäyttöön.

Yhteenveto ja päätelmiä

Olemme edellä tarkastelleet vuosina 1917-1980 syntyneiden suomalaisten seksuaalisuuteen, politiikkaan ja harrastuksiin liittyvien asenteiden ja käyttäytymisen muutoksia 1970-luvulta 1990-luvun loppuun. Pyrkimyksenämme oli Olemme kartoittaaneet sukupolven ja, periodin ja iän vaikutuksia elämäntyyliin eri syntymäkohorteissa. Erityistä huomiota olemme kiinnittäneet vuosina 1946-1950 syntyneisiin suuriin ikäluokkiin. Olemme yrittäneetpyrkineet saadamaan selville, ovatko juuri ne toimineet suomalaisen yhteiskunnan murroksen moottoreina, kuten tämän artikkelin otsikossa kysytään.

Tuloksemme osoittavat selvästi, että laajassa katsannossa suuret ikäluokat eivät varsinaisesti olleet muutoksen moottoreita siinä mielessä, että he olisivat panneet muutokset käyntiin. Sen sijaan suurten ikäluokkien kohdalla muutos näyttäytyy kaikkein voimakkaimpana. He olivat siis pikemmin toteuttajia ja levittäjiä kuin moottoreita. Se taas, tuliko seksin muutos ennen poliittis-kulttuurista muutosta ei ole selkeästi osoitettavissa. Kuitenkin näyttäisi siltä, että seksielämän murroksilla on ollut tietty etulyöntiasema muihin muutoksiin verrattuna.ELINA ONKO NIIN.

Seksuaalisen, poliittisen ja elämäntyylimuutoksen käynnistäjinä ovat tulostemme mukaan monissa asioissa olleet suurten ikäluokkien lisäksi jo hieman vanhemmat eli 1940-luvun alussa syntyneet kohortit. Tämä tulee esille kaikista aineistoistamme: valtakunnallisista seksitutkimuksista 1971-1999, elämäntyylitutkimuksesta 1995, elämänkulkututkimuksesta 1998 ja Helsingin yliopiston opiskelijatutkimuksista 1968 ja 1974. Useista aineistoista saatujen tulosten yhtäläisyyttä voidaan pitää

osoituksena tulosten luotettavuudesta.

Kokoamme alla lyhyesti yhteen periodin ja sukupolven päävaikutukset (main effects) ja niiden vuorovaikutusta osoittavat vaikutukset (interaction) tässä tutkittuihin seksuaalisen, poliittisen ja vapaa-ajan elämäntyylin osoittimiin, sekä jossain kohdin ilmennyttä tutkimuksen ajankohdan vaikutusta.

Sukupolven ivaikutus

Sekä trendi- että poikkileikkausaineistoista näkyy, että suurin osa tässä tutkituista sosiaalisista ilmiöistä vaihtelee sukupolven (syntymävuoden) mukaan, vaikka vastaajien oma ikä vaihtelee. Murroksen moottoreina ovat useissa tapauksissa olleet suuret ikäluokat ja osittain jo heitä hieman vanhemmat 1940-luvun alussa syntyneet.

Nuorempaan sukupolveen kuuluminen vaikutti siten kaikkina tutkimusperiodeina seuraaviin seksuaalielämän ilmiöihin (lueteltu yhteyden vahvuusjärjestyksessä): luotettava ehkäisy ensi yhdynnässä, vaihtelevat yhdyntäasennot, seksuaalinen pääoma, naisten seksuaalioikeudet ja itsetyydytys, ei nainut ensi seksikumppania, pitää homoseksuaalisuutta yksityisasianahomomyönteisyys, pornon ja prostituution hyväksyminen sekä alkoholin käyttö ennen viimeisintä yhdyntää. Näissä asioissa 1940-luvulla syntyneet, joka oli vastaanottavaisessa iässä 60-luvulla, opiskelijaradikalismin aikoihin, olivat tienraivaajia. Heidän kohdalla asennoitumiset muuttuivat enemmistön käytännöiksi tai arvoiksi. Tätä nuoremmat joko eivät kovin paljon poikkea tästä sukupolvesta, tai vahvistavat edelleen samaa kehityssuuntaa. joka oli vastaanottavaisessa iässä 60-luvulla, opiskelijaradikalismin aikoihin.

Myös poliittiset kannat ja kiinnostukset vaihtelevat sukupolven mukaan. Elämäntyylitutkimus toi esiin vasemmiston kannatuksen dramaattisen vähenemisen siirryttäessä vanhemmasta, 1940-luvun alussa syntyneestä sukupolvesta nuorempaan, joka oli poliittisesti erittäin passiivista.

Tutkittaviksi oli valittu tässä luvussa ne vapaa-ajan harrastukset, jotka liittyivät tilastollisesti merkitsevästi sukupolveen. Koska monet harrastukset ovat sidoksissa myös koulutukseen (jota nuorilla on enemmän kuin vanhemmilla), vakioitiin koulutustasonsen vaikutus, jotta saataisiin esille syntymävuoden puhdas vaikutus harrastuksiin. Kulttuurinen pääoma, luonnossa oleminen ja käsityöt ovat ominaisia ikääntyneille ja tietokoneharrastus nuorille myös silloin kun koulutus on otettu huomioon. Sukupolven vaikutus matkustamiseen kuitenkin häviää, kun koulutus vakioidaan. Koulutetut matkustavat enemmän kuin vähemmän koulutusta saaneet.

Sukupolvivaikutus ei välttämättä ole suoraviivainen vaan käyräviivainen. Niinpä eräät asenteet ja käyttäytymismuodot ovat yleisiä keski-ikäisissä mutta harvinaisia yhtäältä vanhoissa ja toisaalta nuorissa kohorteissa. Tällaisia ovat alkoholinkäyttö ennen viimeisintä yhdyntää sekä, pornon ja prostituution suvaitseminen ja poliittinen vasemmistolaisuus.

Sukupolvi vaikuttaa joihinkin seksuaalielämän piirteisiin eri lailla eri periodeina. Sukupolven ja periodin interaktio tuli esille seuraavissa asioissa: vastaaja ei mennyt naimisiin ensimmäisen kumppanin kanssa, seksuaalinen pääoma, alkolinkäyttö ennen viimeisintä yhdyntää, homomyönteisyys ja pornon ja prostituution hyväksyminen. Ristiintulosuhteiden erot eivät kuitenkaan ole kovin suuria (taulukot 2 ja 3), joten niitä ei tässä kommentoida.

Historiallisen pPeriodin ja tutkimusajankohdan vaikutus

Jotkut tämän tutkimuksen kohteena olevat käyttäytymistavat ja asenteet eivät muuttuneet

Kaksi Kolme tässä tutkituista seksuaaliasioista ei muuttunut historiallisesta aikakaudesta eli periodista toiseen kun syntymäkohortti olin vakioitu. Tällaisia ajan kuluessa samoina pysyneitä seksuaalielämän ilmiöitä Ne ovat luotettavan ehkäisyn käyttö ensimmäisessä yhdynnässä luotettavan ehkäisyn käyttö ensi yhdynnässä, vaihtelevat asennot viimeisimmässä yhdynnässä ja naisten seksuaalioikeuksien ja itsetyydytyksen hyväksyminen. Näissä suhteissa seksuaalivallankumous oli toteutunut jo 1970-luvun alussa.

Myös humaltuminen oli kolmena ajankohtana 1990-luvulla tehtyjen tutkimusten mukaan yhtä yleistä. Tämä osoittaa suomalaisen humalajuomisen vakiintumista vuoden 1992 tasolle Vain suuret ikäluokat lisäsivät humalaan juomistaan vuoteen 1999 mennessä.

Näiden ajan kuluessa samoina pysyneiden ilmiöiden ohella tutkimuksemme toi esiin myös muutoksia.

Myös ilmoitettu alkoholinkäyttö ennen viimeisintä yhdyntää yleistyi tutkimusperiodista toiseen.

Seksuaalinen pääoma ja myönteinen suhtautuminen pornoon ja prostituutioon yleistyivät 1990-luvullan kuluessa, jolloin niitä tutkittiin. Myönteinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen kasvoi vuodesta 1971 vuoteen 1992 mutta väheni sittemmin.

Ilmoitettu alkoholinkäyttö ennen viimeisintä yhdyntää yleistyi tutkimusperiodista toiseen erityisesti suurissa ikäluokissa 1990-luvulla. Tämä on johdonmukaista sen kanssa, että alkoholinkäyttö yleensäkin yleistyi 1970-luvulta -90-luvulle. Tutkimuskontekstin vaikutusta heijastanee se, että elämäntyylitutkimuksen mukaan alkoholia käytettiin harvemmin kuin seksitutkimusten mukaan.

Alkoholikäyttö ainakin kerran kuukaudessa yleistyi 1970-luvulta 1990-luvulle. Tutkimuskontekstin vaikutusta heijastanee se, että elämäntyylitutkimuksen mukaan alkoholia käytettiin harvemmin kuin seksitutkimusten mukaan. Humaltuminen kerran kuukaudessa oli kaikkien kolmen 1990-luvun tutkimuksen mukaan yhtä yleistä.

Tutkimuksen ajankohdan ilmapiirin vaikutus näkyy seksiaineistoissa siinä, että vuonna 1971 suuret ikäluokat väittivät yleisemmin kuin samat kohortit 1990-luvulla, etteivät he menneet naimisiin ensimmäisen seksikumppaninsa kanssa. He ehkä korostivat seksuaalista vapautuneisuuttaan. Myöhemmin samat kohortit saattoivat haluta unohtaa tilapäissuhteensa ennen avio/avoliittoaan.

Sukupolven ja periodinvuorovaikutus tuli esille seuraavissa asioissa: vastaaja meni naimisiin ensimmäisen sukupuolikumppaninsa kanssa, alkoholinkäyttö ennen viimeisintä yhdyntää, itsearvioitu seksuaalinen pääoma, homomyönteisyys sekä pornon ja prostituution hyväksyminen. *ristitulo/vedonlyöntisuhteiden erot ovat melko vähäisiä ja sekavia, joten niitä tässä kommentoida.

Helsingin yliopiston opiskelijoiden poliittiset käsitykset muuttuivat 60-lukulaisuuden myötä. Kuusi vuotta lisää opiskeluaikaa vuodesta 1968 vuoteen 1974 vahvisti opiskelijoiden ilmoittamaa vasemmistolaisuutta ja myönteistä asennoitumista tasa-arvoon ja demokratiaan. Nämä mMyönteiset asenteet voimistuivat lähinnä vasemmistopuolueiden kannattajien parissa. Keskustalaisten asenteet eivät juuri muuttuneet, kun taas oikeistolaisten tasa-arvo- ja demokratia-asenteet heikkenivät tutkimusten välisenä aikana. Tämä kielii opiskelijaliikkeen luonteen muuttumisesta ja eri suuntausten etääntymisestä toisistaan.

Trendiaineistot - samojen syntymäkohorttien vastaukset eri vuosikymmenillä - osoittavat, että seksuaaliasenteet ja -käyttäytyminen vapautuivat 1970-luvulta -1990-luvulle, mutta suvaitsevaisuus ei lisääntynyt enää 1990-luvulla.

Tutkimuksen ajankohta

MUOTOILTAVA*Periodivaikutus näkyy seksiaineistoissa siinä, että 1971 suuret ikäluokat väittivät yleisemmin kuin samat kohortin 1990-luvulla, etteivät he naineet ensimmäistä seksikumppaniaan. He ehkä korostivat seksuaalista vapautuneisuuttaan. Myöhemmin samat kohortit saattoivat haluta unohtaa tilapäissuhteensa ennen avio/avoliittoaan.

On mielenkiintoista, että nykyuskomukset vaikuttavat erittäin voimakkaasti sen muistamiseen, kuinka itse on aikoinaan toiminut. Olisi kuitenkin väärin tämän perusteella väittää, että kyse on vain eri aikakausiin liittyvistä, kilpailevista mutta totuuden kannalta samanarvoisista uskomuksista. Päinvastoin, voimme olla iloisia siitä, että meillä on aineistoja, joiden avulla voimme osoittaa omat harhaluulomme vääriksi.

Kaiken kaikkiaan voimme kuinkin arvioida, että seksi on ollut erittäin merkittävä tekijä siinä sukupolvimurroksessa joka johti ilmiöön mitä nykyään kutsumme 60- ja 70-lukulaisuuseksi. Ilman seksuaalisten asenteiden melko räjähdyksenomaista muutosta 60-lukua ei olisi ainakaan sellaisena kuin nyt sen tunnemme.

Kirjallisuus

Alasuutari, Pertti, Kulttuuripääoma summamuuttujan valossa. Sosiologia 34, 1, 1997, 3-14.

Bourdieu, Pierre, Distinction. A Social Critique of the Judgement of Taste. Cambridge, Massachusetts, Harvard University Press 1984.

Eskola, Antti, Ikä, koulunkäynti ja lukeminen – eli miten problematisoida itsestään selvyyksiä. Sosiologia 16, 2, 1979, 105-116.

Haavio-Mannila, Elina & Osmo Kontula, Seksin trendit meillä ja naapureissa. Helsinki, WSOY 2001.

Haavio-Mannila, Elina & Anna Rotkirch, Gender Liberalisation and Polarisation: Comparing Sexuality in St. Petersburg and Finland. Idäntutkimus 3-4, 2000, 4-25.

Haavio-Mannila, Elina & Anna Rotkirch, Generational and Gender Differences in Sexual Life in St. Petersburg and Urban Finland. Yearbook of Population Research in Finland 34, 1997, 133-160.

Haavio-Mannila, Elina & Osmo Kontula, Single and Double Sexual Standards in Finland, Estonia, and St. Petersburg, The Journal of Sex Research 40, 2, 2003, 36-49

Hoikkala, Tommi & Petri Paju, Nuorisopolitiikka ja sukupolvien ehdot. Teoksessa Silvennoinen, Heikki (toim.), Nuorisopolitiikka Suomessa 1960-luvulta 2000-luvulle. Helsinki: Nuorisotutkimusseura, Julkaisuja 29, 2002.

Hoikkala, Tommi & J.P. Roos, De la vie en commun à l'atomisation de la vie. Le Monde de l'éducation, Juillet-août 2002, 104-106.

Kontula, Osmo & Elina Haavio-Mannila, Masturbation in a Generational Perspective. Journal of Psychology & Human Sexuality 14, 2-3, 2002, 49-83.

Kontula, Osmo & Elina Haavio-Mannila, Renaissance of Romanticism in the Era of Increasing Individualism. In Duncombe et al.: The State of Affairs, 2004 (painossa).

Koskelainen, Osmo, Kai Sievers & Kimmo Leppo, Suomalaisten sukupuolielämä. Helsinki, WSOY 1974.

Kupper, Lawrence L., Joseph M. Janis, Azza Karmous & Bernard G. Greenberg, Statistical Age-Period-Cohort Analysis: A Review and Critique. Journal of Chronical Diseases 38, 10, 1985, 811-830.

Mannheim, Karl, Das Problem der Generationen (1928). Teoksessa Martin Kohli (hrsg), Soziologie des Lebenslaufs. Darmstadt, Luchterhand 1978, 38-53.

Melkas, Tuula, Sosiaalisesta muodosta toiseen: suomalaisten yksityiselämän sosiaalisuuden tarkastelua vuosilta 1986 ja 1994. Helsinki: Tilastokeskus, Tutkimuksia 237, 2003.

Niemi, Iiris & Hannu Pääkkönen, Ajankäytön muutokset. Helsinki, Tilastokeskus1989.

Purhonen, Semi, Sukupolvikokemukset, sukupolvitietoisuus ja eliitti: Sukupolvien ”ongelma” suurten ikäluokkien elämäntarinoissa. Käsikirjoitus 2004a.

Purhonen, Semi, Onko Attac sukupolviliike? (Ja mikä sukupolviliike oikein on?). Käsikirjoitus,2004b.

Rentola, Kimmo, Kevään 1968 isänmaan toivot. Väki voimakas 16. Työväenliikkeen vuosikirja 2004 (ilmestyy).

Roos, J.P., Suomalainen elämä. Tutkimus tavallisten suomalaisten elämäkerroista. Helsinki, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1987.

Roos, J.P: Life's Turning Points and Ggenerational Consciousness, teoksessa Gunter Burkart & Jurgen Wolf (eds), Lebenszeiten. Erkundungen zur Soziologie der Generationen, Leske und Budrich 2002, 119-134.

Schmidt, Gunter, Sexuality and Late Modernity. Teoksessa Rosen, R.C. et al. (Eds), Annual Review of Sex Research. Volume 9. Iowa, The Society for the Scientific Study of Sexuality 1998, 224-241.

Sulkunen, Pekka: Märkä sukupolvi, alkoholin kulutus ja alkoholipolitiikka 1980-luvulla. Alkoholipolitiikka 46, 5, 1981, 240-246.

Teräväinen, Tuula, Opiskelijat ja politiikka 1960- ja 1970-luvun taitteessa. Aineisto. Käsikirjoitus 2004.

Toivonen, Timo, Empiirinen sosiaalitutkimus. Filosofia ja metodologia. Helsinki, WSOY 1999.

Toivonen, Timo, Sukupolvi yhteiskunnallisen muutoksen selittäjänä. Teoksessa Melin, Harri &Jouko Nikula (toim.), Yhteiskunnallinen muutos, Tampere, Vastapaino 2003.

Tuominen, Marja, Me kaikki ollaan sotilaitten lapsia – Sukupolvihegemonian kriisi 1960-luvun suomalaisessa kulttuurissa. Helsinki, Otava 1991.

Virtanen, Matti, Fennomanian perilliset. Poliittiset traditiot ja sukupolvien dynamiikka. Helsinki, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2002.

Taulukko 1.Tutkimusaineistot

Aineisto	Syntymävuosi	Vastaajia	Vastausprosentti
Seksi 1971	1917-53	2 188	92,9
Seksi 1992	1917-73	2 250	75,9
Seksi 1999	1917-80	1 496	45,8
Opiskelijat 1968	1935-49	546	78,0
Opiskelijat 1974	1930-55	561	62,3
Elämäntyyli 1995	1920-76	2 622	52,4
Elämänkulku 1998	1935-70	2 628	59,3

Taulukko 2. Tutkimuksen ajankohdan ja sukupolven vaikutuksia seksuaalisuuteen ja alkoholinkäyttöön 1971, 1992, 1995 ja 1999. *Ristitulo/vedonlyöntisuhteet (odds ratios) logistisen regressioanalyysin mukaan.

Selitettävä muuttuja	Tutkimuksen ajankohta (1999=1)			Sukupolven (syntymävuoden) vaikutus (korkea arvo=nuori)	Sukupolven vaikutus eri tutkimusvuosina
	1971	1992	1995		1971	1995	1992	1999
Ehkäisy ensi yhdynnässä	-	-	..	1,077***	-	..	-	-
Ei nainut ensi kumppania	2,947***^[6]	1,206	..	1,049***	1,031	..	1,011	0,049
Vaihteleva asento viime yhdynnässä	-	-	..	1,057***	-	..	-	-
Homomyönteisyys	0,611	1,773*	..	1,031***	1,040	..	1,024	1,031
Alkoholia ennen viime yhdyntää	0,305*	0,941	..	1,009*	1,028	..	1,005	1,009
Alkoholia kuukauden aikana	0,161***	1,129***	0,617***	1,024***	-	-	-	-

Taulukko 3. Tutkimuksen ajankohdan ja sukupolven vaikutuksia seksuaaliseen pääomaan ja asenteisiin 1992 ja 1999. *Ristitulo/vedonlyöntisuhteet (odds ratios) logistisen regressioanalyysin mukaan.

Selitettävä seikka	Tutkimuksen ajankohta (1999=1)	Sukupolven (syntymävuoden) vaikutus (korkea arvo=nuori)	Sukupolven vaikutus eri tutkimusvuosina
	1992		1992	1999
Seksuaalinen pääoma	0,000*	1,057***	0,046***	0,057***
Hyväksyy naisten seksiaktiivisuuden ja itsetyydytyksen	-	1,049***	-	-
Hyväksyy pornon ja prostituution	0,000***	0,011***	0,011***	-
Humaltuminen kuukaudessa	-	1,040***	-	-

Taulukko 4. Sukupolven ja koulutuksen vaikutus eräiden harrastusten tärkeyteen.

Elämäntyylitutkimus 1995. Beta-kertoimet lineaarisen regressioanalyysin mukaan.

Selitettävä harrastus	Nuori sukupolvi	Korkea koulutus
Käsityöt	-0,15***	-0,09***
Luonnossa oleminen	-0,14***	-0,04 ei merk
Kulttuurinen pääoma	-0,06**	0,46***
Matkustaminen	0,00 ei merk	0,13***
Tietokoneharrastus	0,10***	0,15***

---

^[1] Tekijät kiittävät lämpimästi VTM Semi Purhosta, Timo Kauppista ja kirjan toimittajia asiantuntevista ja hyödyllisistä kommenteista.

[2] Esimerkiksi tällä hetkellä erilaisia määreitä ja ajoituksia 2000-luvun vaihteen nuorimmalle sukupolvelle on lähes loputtomasti. Hoikkala ja Paju (2002) ovat koonneet näistä listaan, johon olemme lisänneet joitakin muitakin nuoren sukupolven nimityksiä: nollasukupolvi, tuntematon sukupolvi, tv-sukupolvi, city(radio)sukupolvi, x-sukupolvi, ekosukupolvi, pullamössösukupolvi, nokiasukupolvi, digitaalinen sukupolvi, kännykkäsukupolvi, pätkätyösukupolvi, jne. Nämä keskenään kilpailevat määritteet ovat suurimmaksi osaksi päiväperhosia jotka tulevat katoamaan käytöstä, mutta joku niistä ehkä jää kuvaamaan tämän päivän nuorison sukupolvitietoisuutta (tematiikasta tarkemmin, ks. Purhonen 2004b).

[3] Ensimmäinen yhdyntä näissä ikäluokissa miehillä 19 ja naisilla 21 vuoden iässä, Haavio-Mannila & Kontula 2001, 76-77.

[4] Lomakkeen väite kuului: ”Homoseksuaalinen käyttäytyminen aikuisten kesken on ihmisten yksityisasia, johon viranomaisten ja lainsäädännön ei tulisi mitenkään puuttua.”

[5] Myös jo kauan olemassa ollut harrastuksen muoto voi elämänvaiheen myötä tulla ’uusiksi’, kuten Antti Eskola on lukemisesta todennut: ”Monille tämän päivän vanhoille ihmisille, jotka eläkeikään päästyään ovat ehkä saaneet aikaa – ja käyttävät sitä – lukemiseen, tämä on jossakin määrin uusi harrastus, koska heidän nuoruudessaan ei paljon luettu. (Eskola, 1979, 115.)

[6] Erojen merkitsevyys: *** P<.0,001, ** P<0,01, *P<0.05.