|
. |
(Kommentti Pentti Linkolan kirjoitukseen Hiidenkiven numerossa 6-7/2000) Linkolan ekonatsismi
En tiedä miksi Pentti Linkola innostui mietiskelemään omaa sivistyneistötaustaansa Hiidenkivessä, mutta ainakin se osoitti, että mies osaa kirjoittaa (minkä toki tiesimme aikaisemminkin), mutta ei ajatella ja että hän ikävöi jotain sellaista jota ei oikein ymmärrä. Naivi historiaton elitismi on vain hupaisaa: Linkolan mieleen ei ole edes juolahtanut, että vanhan sivistyneistön piirissä rahasta ei saanut puhua eikä ajatella, kun siitä ei ollut mitään puutetta. Että hänen ihailemansa äidinisä Hugo Suolahti oli velvollisuudentunnosta Kansallis-Osakepankin hallintoneuvostossa kuulostaa tahattoman koomiselta. Nykyisetkin professorit suorittavat mielellään tällaisia velvollisuuksia, mutta silloin Linkola haukkuukin heidät iljettäviksi kamasaksojen nöyristelijöiksi. Pahinta on tietysti Linkolan avoin punikkiviha ja natsismin myötäily, sukunsa parhaiden perinteiden mukaisesti. Että Saksa olisi “toisen maailmansodan onnettomaan loppuun” (so Natsi-Saksan tappioon) asti ollut “maailmankulttuurin, tieteen, filosofian ja aatteiden kehto”, on yksinkertaisesti historiallinen vääryys, sillä Hitler oli puhdistanut maansa ajattelevasta sivstyneistöstä varsin perinpohjaisesti jo 1930-luvulla. Mitään uutta ei Saksan kulttuurissa ja tieteessä syntynyt enää 1930-luvun puolenvälin jälkeen. Kun tähän natsismiymmärrykseen liittyy vielä primitiivinen demokratian ja yleisen äänioikeuden inho, niin lienee oikeutettua kutsua linkolalaista filosofiaa ekonatsismiksi. Siinä ei ole enää järjen häivääkään, Ja on mielenkiintoista todeta että tämän uljaan suvun viimeinen vesa ei todellakaan poikkea kauas edeltäjistään, mitä yhteiskuntapoliittisin mielipiteisiin tulee. Ja kun kuulee että hänen isosetänsä kalasteli itsensä Himmlerin kanssa on oikeastaan vain luonnollista että veljenpojanpojastakin on tullut kalastaja. J P Roos .
Alkuun |