Valmistumisesta

VAROITUS: Tämä jupina on henkilökohtaista tilitystä.

Sivuston ylläpitäjä Jaakko Häkkinen on vihdoinkin valmistunut filosofian maisteriksi, pääaineenaan suomalais-ugrilainen kielentutkimus (Helsingin yliopisto, Suomalais-ugrilainen laitos). Rikkaat mesenaatit, jotka haluavat syytää ylimääräiset rahansa tieteen pohjattomaan nieluun, voivat siis ottaa yhteyttä nerokkaaseen nuoreen tutkijanalkuun (jos moisia myyttisiä hahmoja on olemassa). Jos oikein innostun, saatan vaikka ostaa juhlan kunniaksi uuden sukan. (Pesukone on sukkien suhteen varsinainen leskentekijä: koneen rumpuun menee hyväkuntoinen pariskunta, mutta ulos hoippuu omin jaloin vain toinen, toisen maatessa riekaleiksi raadeltuna rummun pohjalla.) Tässä jupinassa haluan varoittaa tulevia graduntekijöitä siitä, mikä kaikki voi mennä - ja siis myös menee - pieleen.

Ensiksikin aika loppuu aina kesken, riippumatta siitä, kuinka monta vuotta projekti vie. Jossain vaiheessa homma on vain lyötävä pakettiin. On katsottava opinto-oppaasta, että kevätkauden viimeiseen (eli kesäkuun) publiikkiin ehtiäkseen työ on jätettävä lopputarkastukseen heti toukokuun alussa. Huhtikuun lopussa, kaikista glitter-kaulaliinoista ja C-vitamiineista huolimatta, iskee nuhakuume, joka estää tehokkaan aivotyön viideksi päiväksi (jos on hyvä tuuri).

Kun aivo jälleen pyörii, eräpäivään on enää muutama päivä. Tässä vaiheessa katsotaan oppaasta gradun muotoiluvaatimukset ja levennetään vasenta marginaalia. Riviväli muutetaan ykkösestä puoleentoista, minkä seurauksena kadotetaan peruuttamattomasti kaikki muotoilut: kursivoinnit, sisennykset, keskitykset, otsikkotasot jne. Kolmen revityn hiustupollisen jälkeen juodaan rauhoittavaa kamomillateetä ja manataan kaikkia mahdollisia mytologisia hahmoja (kuten Quetzalcoatlia, Saatanaa, Joulupukin muoria, Maailmaa-Katsovaa-Miestä, Metsäperttua ja nerokkaita nuoria tutkijanalkuja).

Sen jälkeen priorisoidaan kuin Iiro Viinanen konsanaan: helv*ttiin muotoilut (pakollisia kappalesisennyksiä lukuun ottamatta), nyt on keskityttävä sisällön muokkaamiseen lukijaystävällisemmäksi ja helpommin avautuvaksi (syyn olisi hyvä edeltää seurausta). On poistettava kopioi-ja-liitä-tekniikan luomat päällekkäisyydet, yksinkertaistettava rakennetta, vähennettävä otsikkotasoja (kuten "3.1.1.4.2.5.7. Aineiston käsittely"), yhdisteltävä ja jaettava alalukuja (parhaimmillaan edestakaisin), luettava työ moneen kertaan läpi (80-sivuisen työn kertalukemiseen ja samalla lyöntivirheiden korjaamiseen kuluu erinäisiä tuskaisia tunteja, minkä jälkeen kaikkia neljää silmää särkee) sen varmistamiseksi, ettei ole sittenkin jättänyt pois jotain mihin toisessa kohdassa viittaa, tai ettei ole lisännyt jotain, johon pitäisi toisessa kohdassa viitata. Lisäksi pitää tarkistaa, että kaikki viitteet löytyvät lähdeluettelosta.

Eräpäivää edeltävänä yönä työ alkaa olla kuosissaan. Ne osiot, joita ei enää jaksa ajatella selviksi, leikataan suosiolla pois ja liitetään 150-sivuiseen dokumenttiin nimeltään "Gradujämät". On aika ottaa parin tunnin tirsat. Kello asetetaan soimaan aamuseitsemäksi. Levottoman kieriskelyn katkettua vekkarin pirinään otetaan valokuva kylpyhuoneen peilissä näkyvästä takkuisesta vampyyristä; ainahan jokin epämääräinen lääkefirma voi ostaa otoksen kuponkiuutisten "Ennen"-kuvaksi. Kolmannen käynnistymiskahvikupposen ääressä märehditään, että olisi sittenkin pitänyt mennä ammattikouluun, niin olisi ollut jo kymmenen vuotta ansiotöissä kerryttämässä eläkettä.

Kahvien jälkeen ohjelmassa on sisällysluettelon luominen ja poistaminen ja luominen samaan kohtaan uudestaan siten että sen sivunumerot vastaavat sen eteenpäin sysäämän varsinaisen työn todellisia sivunumeroita. Ja lopuksi liitteiden viimeistely. Sanalistasta heitetään pois kaikki epämääräiset "huom!" ja "tai X/Y" -merkinnät. Kaikki sanavastine-ehdokkaat, joita ei ole ajoissa tarkistettu, poistetaan: puutteellisuus on pienempi paha kuin virheellisyys. Fonttia pienennetään, sivun asettelu käännetään makuuasentoon ja teksti kaksipalstaistetaan, jotta liitteet veisivät vain 36 sivua. Kampukselle lähtöä edeltävän tunnin aikana täytetään gradulomake ja tiivistelmälomake sähköisinä.

Sitten tiedostot viedään työkoneelta nettikoneelle (työtehokkuuden varmistamiseksi työkoneessa ei saa olla nettiyhteyttä) ja lähetetään itselle sähköposti otsikolla "Gradu". Sen jälkeen lähetetään itselle viesti "Eiku", jonka oheen liitetään kaikki tarpeelliset gradutiedostot ja lomaketiedostot. Koska onneen ei pidä koskaan luottaa, lähetetään vielä varmuudeksi viesti "Eiku2", jossa on niin ikään kaikki tarpeelliset tiedostot liitteinä. Sitten riennetään kohti Helsinkiä ja keskustakampusta.

Tuntia ennen tiedekunnan opintotoimiston sulkeutumista kysellään Yliopistokirjakaupasta niitä sellaisia kansioita, joissa se gradu jätetään. Asiantuntevan henkilökunnan ansiosta tällä rastilla ei tuhraannu aikaa, joten ripeästi kohti seuraavaa etappia, oppimiskeskuksen tietokonesalia. Sähköpostin liitetiedostot avataan, painetaan tulostusnappia ja liitytään tulostusjonoon pläräämään hermostuneesti jokaista uutta tulostenippua; edellä on näköjään kourallinen kalpeita, tutisevia raasuja, joilla gradun jättäminen on jäänyt viime tinkaan.

Kun on tulostettu kaikkia gradutiedostoja kaksi kappaletta, yhtä lomaketta yksi kappale ja toista lomaketta kolme kappaletta, alkaa sivunumeroiden tarkistus. Toisen gradun lopusta puuttuu kourallinen sivuja, koska joku omaa tulostettaan odottanut hiippari on räpeltänyt minun nippuani kesken tulostuksen. Onneksi puuttuvat sivut löytyvät tulostimen vierestä hylättyjen papereiden hautuumaalta. Gradut ja lomakkeet kansioihin ja rientomarssia kohti viimeistä kievaria; tiedekunnan opintotoimisto on optimistille auki vielä ruhtinaalliset puoli tuntia (pessimistille vain 1800 sekuntia).

Opintotoimisto löytyy päärakennuksen toisesta kerroksesta käytävän siitä päästä, josta sitä viimeisenä osaa etsiä; eikä nyt ole aikaa piipahtaa moikkaamassa Kartsaa (kansleri Raivio teille). Opintotoimiston ovi aukeaa hieman yllättäen vetämällä eikä puskemalla ja puuskuttamalla. Sisällä oleva jono on lyhyt mutta sitäkin hitaampi. Tuoksuu labyrinttiin eksytetyn rotan hiki. Lopulta rauhallinen humanistitoimihenkilö vastaanottaa kansiot ja lomakkeet, ja asia on kunnossa. Tältä erää.

Mutta eivät pienet vastoinkäymiset vielä tähän lopu. Publiikkiin on ilmoittauduttava toukokuun loppuun mennessä, ja silloin on hyvä toimia vähän ennen viimeistä ilmoittautumispäivää, jotta jää pari päivää aikaa hakea suoritusmerkinnät niille pakollisille opinnoille, joita ei ole tajunnut rekisteriotteestaan puuttuvan. Mutta se on jo kokonaan toinen tarina, enkä mitenkään haluaisi masentaa kanssakärsijöitäni saati aiheuttaa suorituspaineita, ahdistusta tahi vapaavalintaista stressioiretta.

Tarkemmin ajatellen lienen ansainnut toisenkin uuden sukan. Vaikka minun tuurillani se on kuitenkin saman jalan kuin ensimmäinenkin.