"Mihin sitten uskon? Uskon, että maailmankaikkeus on suunnaton fysikaalinen systeemi, jolla ei itsellään ole toiveita tai päämääriä. Uskon, että elämä maapallolla on syntynyt onnekkaan sattuman ansiosta: olemme juuri sopivalla etäisyydellä sopivasta tähdestä. Uskon myös, että elämää löytyy monista Linnunratamme aurinkokunnista mutta että älyllinen elämä on hyvin harvinaista. Samalla tiedän, etten tiedä näitä asioita vaan että ne ovat uskomuksia. Uskon, että minuuteni on prosessi, molekyylitehtaiden kapitalistinen järjestelmä vailla kovaa ydintä ja viisivuotissuunnitelmaa tai suunnittelijaa, jota voisin kutsua itseksi. Sen istuin ei ole pelkästään aivoissani vaan koko kehoni osallistuu minätajuni säilyttämiseen. Uskon, että minuuden kokemukseni on parsittu kokoon pienistä palasista, että olen ollut monta henkilöä ja että tälläkin hetkellä aivoissani esiintyy minästäni erilaisia versioita, jotka saavat vallan tarpeen ja tilanteiden mukaan. Uskon ettei tahtoni ole vapaa vaan että kaikki toimeni, mielipiteeni, haluni ja ajatukseni syntyvät fysiikan lakeja tottelevien atomien ja molekyylien tanssista ja ovat vailla hengen ohjailua. Uskon että ”minä” on evoluutiossa valikoitunut rauhoittava kehtolaulu, tajunnassani kaikuva narratiivi, jonka aivoni rakentavat ylläpitääkseen jatkuvuuden ja kontrollin illuusiota. Uskonnollista uskoa pidän tajuntaan helposti kotoutuvana meeminä ja uskon, että uskonnot eivät vastaa mihinkään ihmiskunnan suurista kysymyksistä mutta että uskovalle ne antavat tunteen, että näihin ongelmiin olisi vastattu. Ajattelen lisäksi, että näkemykseni eivät vähennä ihmisyyden arvoa, eivät johda nihilismiin tai eettisten arvojen murentumiseen vaan että joko niistä huolimatta tai niiden ansiosta olen yleensä toiveikas, hilpeähkö, lievän pasifistinen ja varustettu omallatunnolla, joka moniin uskovaisiin verrattuna on sosiaalinen."

Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat (WSOY 2009)