Tieteen rahoittaja ja asiantuntija
  •  
Tulosta Kerro tästä sivusta muille Sisältökartta Omien tietojen muuttaminen Kirjaudu sisään

Tutkijaa ei voi korvata tieteessä

Organisaatiot eivät tee tiedettä. Sitä tekevät ihmiset. Tieteeksi kutsutun tuotantolaitoksen lattiatasolla, sen tehdashalleissa ja liukuhihnoilla, ahertaa tieteen ainoa todellinen resurssi, yksittäinen tutkija. Ilman häntä strateginen suunnittelu on kaksi onttouttaan kumisevaa sanaa. Ilman häntä pönöttävä innovaatiopuhe on tuuleen huutamista.

Päinvastoin kuin joskus kuvitellaan, nämä tutkijat eivät ole kasvottomia tai helposti vaihdettavissa kuin lämpötasapainossa olevat kaasuhiukkaset, joista jokainen voi korvata toisensa ja joiden ainoa identiteetti on kuuluminen samanlajisten joukkoon.

Tällä hetkellä Euroopan avaruusjärjestön Planck-satelliitti kiertää maapallosta miljoonan kilometrin päässä sijaitsevaa avaruuden pistettä nimeltä Lagrange 2. Satelliitti lähetettiin sinne kuluvan vuoden toukokuussa mittaamaan viestiä alkuräjähdyksestä, kosmista mikroaaltosäteilyä. Ensimmäiset osatulokset – ”ensimmäinen valo”, kuten avaruusspeakissa sitä nimitetään – julkaistiin syyskuussa: kapea, taivaanpallon ympäri kiertyvä nauhamainen lämpötilakartta 380 000 vuoden ikäisestä maailmankaikkeudesta.

Planck-projekti on tähtitieteellisen kallis. Siihen on osallistunut satamäärin ihmisiä ja erilaisia instituutteja ja organisaatioita Euroopasta ja Yhdysvalloista.  Satelliitissa on yhdeksän erilaista mikroaaltovastaanotinta, joista yksi on valmistettu Suomessa. Ensimmäinen valo oli sen sieppaama signaali.

Olen puhunut suomalaisinsinöörien kanssa, jotka vuosien ahkeroinnilla sorvasivat vastaanottimen riittävän herkäksi. Minä tunnen heidät. Tunnen myös henkilön, joka Helsingin yliopistossa kehitti tietokoneohjelman, joka kosmisen raakasignaalin hälystä kaivaa esiin alkuräjähdyksen kaiun. Ja kysyn: kuka heidät olisi voinut korvata? Kuka olisi voinut ottaa heidän paikkansa?

Enkä osaa vastata. Tutkija ei ole loputon luonnonvara, kuin Mordorista marssiva örkkiarmeija, jossa yhden kaaduttua toinen välittömästi ottaa tämän paikan sotarintamasssa. Pikemmin tutkija on kuin harvinainen kasvi, joka pitää löytää ja jota pitää lannoittaa ja hoivata. Tämä helposti unohtuu niiltä päättäjiltä, joilla ei itsellään ole koskaan ollut elävää kosketusta oikeaan tutkimukseen. Ihmisten sijasta he näkevät numeroita. Elävän vuorovaikutuksen korvaa järjestelmäkaavio. Tausta-ajattelu on, että jostakin löytyy tutkijareservi, josta viikossa voidaan komentaa liikekannalle osaava, terävä ja motivoitunut iskutyöläinen.

Tämä kuva on valitettavan väärä.

Kari Enqvist
Teoreettinen fysiikka
Helsingin yliopisto
Akatemiaprofessori 1.1.2010 lähtien

Aiemmin ilmestyneitä blogeja

Kirjoita kommentti aiheesta
TulostaViimeksi muokattu01.12.2009

"Tutkija ei ole loputon luonnonvara, kuin Mordorista marssiva örkkiarmeija, jossa yhden kaaduttua toinen välittömästi ottaa tämän paikan sotarintamasssa. Pikemmin tutkija on kuin harvinainen kasvi, joka pitää löytää ja jota pitää lannoittaa ja hoivata", sanoo Kari Enqvist.

Kuva: Pertti Nisonen


Suomen Akatemia © 2007 Vilhonvuorenkatu 6, PL 99, 00501 Helsinki. Puhelin (09) 774 881, faksi (09) 7748 8299