TIEDENAISET: AAKKOSITTAIN | TIETEENALOITTAIN | AIKAKAUSITTAIN | ENSIMMÄISET | NÄKYMÄTTÖMÄT
VIRSTANPYLVÄÄT | TIETOA | NAISTUTKIMUS | ETUSIVULLE
|
 |
EUGENIE LISITZIN talassologi 1905-1989 |
|
|
Eugenie Lisitzin oli suomalaiseksi varsin kansainvälinen tiedenainen. Perhe oli isän puolelta oli vanhaa, alun perin puolalaista aatelissukua, jonka vaiheet tunnetaan 800-luvulta asti. Yksi sukuhaara asettui 1600-luvulla Karjalaan, jossa se vaikutti pääasiassa Käkisalmen seudulla. Lisitzin syntyi Dresdenissä, missä hänen isänsä oli suorittamassa diplomi-insinööritutkintoa saksalaisessa vuoriakatemiassa. Tytär pääsi aikanaan ylioppilaaksi 1926 Viipurissa ruotsinkielisen tyttökoulun jatkoluokilta ja valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1929 sekä lisensiaatiksi 1938. Hän väitteli tohtoriksi fysiikassa 1938 ensimmäisenä naisena Suomessa. Pääaineensa fysiikan lisäksi Eugenie Lisitzin täydensi tietämystään suorittamalla useita muitakin laudatur-arvosanoja. Näin monipuolisilla tiedoilla varustettu nuori tiedenainen päätyi lähes sattumalta töihin Merentutkimuslaitokselle. Sen palveluksessa hän olikin lähes 40 vuotta, ensin vt. assistenttina 1933-45, sitten assistenttina 1945-55 ja lopuksi talassologina eli merentutkijana ja vedenkorkeusosaston osastopäällikkönä 1955-72, aina eläkkeelle siirtymiseensä asti. Professorin arvonimen Lisitzin sai 1965. Merentutkimuslaitos oli perustettu 1919 ja se joutui alkuaikoinaan toimimaan varsin niukoilla resursseilla. Laitos seurasi vedenkorkeuden vaihteluita ja jäätilannetta, mutta se tutki myös meriveden kemiallisia ominaisuuksia ja harjoitti teoreettisempaa meritieteellistä tutkimusta. Ennen Lisitziniä henkilökuntaan oli kuulunut muitakin naisia, heistä ensimmäisenä kemiallisen osaston amanuenssi, FK Hanna Olin ja samaan virkaan Olinin seuraajaksi tullut Stina Gripenberg. Tämä teki uutterasti rutiinianalyyseja, joista syntyi 1934 väitöskirja Itämeren sedimenttien kemiallisesta kokoonpanosta. "Vaikka merien pohjanäytteiden ottomenetelmät ovatkin huomattavasti kehittyneet, tohtori Gripenbergin väitöskirja kuuluu keskeisiin saavutuksiin Itämeren geologian alalla," kirjoitti Lisitzin työtoveristaan. Eugenie Lisitzinin työsaraksi muodostui vedenkorkeuden vaihteluun liittyvien kysymysten tutkiminen. "Ilmeni, että Itämeri oli monessa suhteessa liian rajoitettu alue yleispätevien tulosten saavuttamiseksi, ja että tutkimusten laajentaminen koskemaan kaikkia valtameriä oli monessa tapauksessa välttämätön," kuten Lisitzin totesi itse. Hän keräsi aiheesta todella mittavan määrän tutkimustuloksia sekä Suomessa että ulkomailla, ja toimitti ensimmäisen valtamerien keskiveden korkeutta käsittelevän yleisteoksen Sea Level Changes (1974), jota edelleen käytetään oppikirjana. Vedenkorkeuden vaihteluun vaikuttavat hyvin monet tekijät, joten alan tutkijan on hallittava hyvin alansa lähitieteet, mm. meteorologia, sillä säätila vaikuttaa vedenpintaan. Lisäksi veden korkeus vaihtelee päivittäin ja vuoden mittaan, eikä pidä unohtaa merenpinnan topografiaa ja koko veden peittämän alueen keskikorkeussuhteita. Vedenkorkeushavaintojen lisäksi Lisitzin laski uudestaan maankohoamisen nopeutta Suomen rannikoilla. Fysiikasta ensimmäisenä suomalaisena naisena väittelemisen lisäksi hän oli aikanaan ensimmäinen nainen, joka hyväksyttiin jäseneksi Suomen Tiedeseuran matemaattis-fysikaaliseen osastoon. Kun hän kotinsa ja kasvuympäristönsä perintönä osasi yhdeksää kieltä, oli selvää että hän liikkui vaivattomasti tieteellisissä konferensseissa, hoiti yhteyksiään ja harjoitti julkaisutoimintaa eri kielillä. Tiedeseuran istunnossa 1989 muistopuheen pitänyt Åke Niemi toteaa: "Lisitzinin yli sata erilaista tieteellistä julkaisua tuottanut tutkimustyö kesti 30-luvun lopulta 70-luvun loppuun. Hän oli alansa tutkijapiireissä kansainvälisesti erittäin arvostettu. Hänen julkaisujaan siteerataan yhä ja osalla tutkimustuloksista on pysyvää arvoa." Lisitzin itse arvioi suomalaista merentutkimusta ja tutkijoita laatimassaan Merentutkimuslaitoksen historiikissa 1919-1968. Hän päättää sen seuraavaan toteamukseen: "Ennen kuin lopetan, tahtoisin mainita eräästä seikasta, jolla on melkeinpä kuriositeettiarvo. Vielä vuoden 1926 huhtikuussa annetussa, täydentäviä säädöksiä naisten kelpoisuudesta valtion virkaan sisältävässä asetuksessa säädettiin, että naista ei saatu nimittää merentutkimuslaitoksen virkoihin, kemiallista osastoa kuitenkin lukuunottamatta. Näin ollen tohtori Stina Gripenbergillä ei ollut tässä suhteessa vaikeuksia, mutta minun piti hakiessani ensin assistentin ja sittemmin talassologin virkaa anoa erivapautta. Merentutkimustoimikunnan puoltavan lausunnon perusteella valtioneuvosto molemmissa tapauksissa myönsikin minulle tarvittavan erivapauden. Tässäkin mielessä merentutkimuslaitoksen toiminta oli ehtinyt hitaasti kehittyvän lainsäädännön edelle, mikä seikka mielihyvällä todettakoon. Vasta vuonna 1961 katsottiin, että kyseinen tomuinen pykälä ei enää ollut ajankohtainen, ja se poistettiin asetuksesta siten helpottaen naisten työskentelyä myös merentutkimuslaitoksessa."Lisitzin itse piti monien muiden fysikaalisissa tieteissä työskentelevien naistutkijoiden tavoin itsestään selvänä, että ihmisen omat kyvyt, pätevyys ja kulloisillekin tehtäville omistautuminen ratkaisevat. Eva Isaksson  1
 2
 3
 4
 5
 6
 7
 8
 9
1 Merentutkijoita ja miehistöä merentutkimusalus s/s Arandan kannella heinäkuussa 1960. Keskellä Eugenie Lisitzin, hänestä oikealle jääntutkija Kristina Ahlnäs ja Merentutkimuslaitoksen johtaja Ilmo Hela. (Kuva: Merentutkimuslaitos) 2 S/s Arandan kannella n. 1960. Oikealla Merentutkimuslaitoksen johtaja Ilmo Hela ja hänen vieressään Eugenie Lisitzin. (Kuva: Merentutkimuslaitos) 3 Merentutkijoita eri maista koolla Gdyniassa, Puolassa heinäkuussa 1960. Eugenie Lisitzin tummassa päällystakissa. (Kuva: Merentutkimuslaitos) 4 Meriveden korkeuden vuotuinen vaihtelu Helsingissä (Eugenie Lisitzin, 1959) 5 Maailman valtamerien keskikorkeuden vaihtelu. (Eugenie Lisitzin, 1965) 6 Vedenkorkeuden mittausasema. (Kuva: Merentutkimuslaitos) 7 Vedenkorkeutta rekisteröivä piirturi. (Kuva: Merentutkimuslaitos) 8 Itämeren vuorovesivaihteluja toukokuussa 1936. (Eugenie Lisitzin, 1944) 9 Eugenie Lisitzin. (Kuva: Merentutkimuslaitos) Eugenie Lisitzinin artikkelit |
|
|